Viimeinen

Kivoin synttärilahja ikinä. Siis kuva nelikosta.

Hei, tää on mun viimeinen blogipostaus. On vähän kiire, mutta pakkohan se on viimeiset kuulumiset kertoa rajan tältä puolelta. Laukut on lähes pakattu ja henkisesti olen valmis lähtöön. Nyt mennään aika kuvapainotteisesti, koska en kauheasti ehti kirjoitella.

Eilen juhlistin synttäreitäni, ja kokoonnuttiin porukalla Gorkin puistoon piknikille. Sää oli epävakainen ja kolea, mutta piknikin ajaksi yhtäkkiä lämpeni ja aurinkokin paistoi. Lähes kaikki ihanat tyypit pääsivät paikalle kuka vähemmän, kuka enemmän myöhässä.

Alexandra ja saippuakuplat. Taustalla Olga ja Maria.

Jenni, Jarro ja Olga.

Jenni ja Alexandra kokkasivat salaattia. Suuri kiitos heille.
Itse sekoilin ja säntäilin koko päivän sinne sun tänne. :D

Namnamsalaattia. 

Ihanimmista ihanin Leena antoi mulle ilmapallon. :)

Lopulta alkoi sataa ja oli pakko lähteä.
Sadekuuro kesti vain hetken. 

Otettiin paljon kuvia. Leena ja minä

Kämppikset. Jenni ja minä.

Ryhmäkuva.

Juliakin ehti lopulta paikalle. :)

Espanjalaiset Pablot ja minä.

Nelikko kasassa. :)

Jenni, Alexandra ja Pablo antoivat mulle lahjaksi kehystetyn kuvan meistä neljästä. Lisäksi sain heiltä muistikirjan ja ihanan kortin viesteineen. Lahja herkisti mut täysin ja aloin tavoilleni ominaisesti vähän itkeskellä. Olin vaan niin liikuttunut lahjasta. Oon usein hehkuttanut venäläisten ystävieni sydämellisyyttä. Vähintään yhtä sydämellisiä ja ihania ovat nämä kolme ystääväkin. Heitä tulee kova ikävä.

Oli ihanaa tavata tärkeitä ihmisiä, joten syntymäpäivä oli siis aivan paras. :)

Aamulla pakkasin ja onnistuin jättämään
hiukseni vetoketjun väliin. :D

Sain Leenalta lahjaksi kuvankauniita suklaakohvehteja.
Miten näitä raaskii syödä?

Guljailin Kremlin ja Punaisen torin ohi.
Kukkaistutuksissa oli Venäjän lipun värit.

Tänään käytiin vielä sushilounaalla Alexandran, Jennin ja Pablon kanssa. Alexandra lähti käymään Sveitsissä, joten hyvästelimme Vanhalla Arbatilla. Onneksi olin itkuni itkenyt eilen ja jäähyväiset jätettiin ilman kyyneleitä.

Sushin jälkeen suuntasin manikyyriin samaan paikkaan, jossa kävin helmikuussa. Sympaattinen manikyristinainen muisti mut vielä. Kävimme hauskan keskustelun ruokavaliostani.

-Syötkö juustoa?
-Ööö, joo.
-Pitää syödä enemmän.

Ah lisää juustoa, en vastusta. :) Kuulemma kynsistäni näkyy, että saan liian vähän kalsiumia. Siitähän riemu repesi, kun kerroin olevani kasvissyöjä.

-Ei niin voi elää. Ajattele, kun olet vanha ja kaadut. Luusi katkeavat. Miten voit saada lapsia, jos et syö kunnolla? Pitää vain laittaa silmät kiinni ja syödä, manikyristi selitti.

Sen jälkeen manikyyri jatkoi hiljaisuuden vallitessa. Aina välillä nainen kysyi syönkö kalaa, äyriäisiä jne. Kielteinen vastaus sai hänet pudistelmaan päätään. Sitten hän kysyi, olenko katolinen. No kasvissyönnin syy ei ole uskonnollinenkaan. Lopulta sain varsinaisen ravitsemussaarnan siitä, että lihaa pitäisi syödä. Hän jopa vetosi Jumalaan tässä asiassa.

Manikyristi oli muutenkin sympaattinen. Kerroin, että olen lähdössä takaisin Suomeen ja hän toivotteli menestystä.

Ja katsokaa, miten hienot kynnet mä sain.

Kukkasia ja glitteriä.
Manikyyri maksoi 600 ruplaa eli  15 euroa.
(Sain 100 ruplaa alennusta.)

Nyt sitten viimeiset jutut kasaan ja juna Suomeen lähtee klo 22.50. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat seurata mun Moskova-aikaa. Näkyillään! :)