Tubingia videolla

Hermohan siinä meinasi mennä, mutta sain eilisen tubing-reissun videot ladattua. :) Leena kuvasi molemmat pätkät. :)

Ensimmäisessä videossa näkyy, miten mä lasken mäkeä. 




Toisen videon Leena kuvasi hississä ja alas tullessaan. Aikamoista pyöritystä!

Karoliina goes tubing

Leena jonottaa rinteeseen.

Sunnuntaina lähdin Leenan kanssa Novo-Peredelkinon laskettelukeskukseen Moskovan laitamille. Menimme ensin metrolla punaisen linjan päähän Jugo-Zapadnajalle ja sieltä pikkubussilla laskettelukeskukseen. Bussimatka kesti puolisen tuntia ja pysäkiltä oli noin kilometrin kävelymatka laskettelukeskukseen.

Leena ehdotti, että kokeilisimme tubingia. Tubing on mäenlaskua isolla ilmarenkaalla. Suhtauduin ehdotukseen pienellä varauksella, koska kova vauhti ja isot alamäet eivät ole mun lempijuttuja. Loppujen lopuksi tubing olikin juuri sopiva laji mulle, koska siinä saa vaan istua renkaassa eikä kaatumisvaaraa ole. :)

Vuokrattiin renkaat tunniksi ja se maksoi 450 ruplaa per rengas. Euroina siis noin 11,5 euroa. Hintaan sisältyi hissi, eli mielestäni ihan sopiva hinta.

Jonossa. Pian pääsen hissiin.

Hississä köröttelen turvallisesti kohti korkeuksia.

Homma toimi varsin yksinkertaisesti. Hissivastaava kiinnitti köyden vaijeriin ja sitten vain istumaan renkaaseen ja tiukasti kahvoista kiinni. Ylöspäin mennessä ehti ihailla maisemia. Ylhäällä köysi irtosi itsestään vaijerista ja köysi piti napata syliin. Sitten taas kahvoista kiinni ja alas mentiin ja lujaa.

Yksi lasku kesti 15-20 sekuntia. Ekan laskun aikana pidin silmät kiinni ja kiljuin, mutta aika nopeasti uskalsin jo pitää silmiä aukia. Rengas pyöri villisti ja mun mielestä oli mäenlasku oli jännittävää ja vauhdikasta.

Aurinko paistoi pilvien takaa.

Turvallisesti alhaalla.

Laskettelukeskuksessa oli väkeä aika vähän, eikä tubing-hissinkään jono ollut pitkä. Tunnin aikana ehdimme laskea varmaan parisenkymmentä kertaa. Oli älyttömän hauskaa!

Osa ajasta meni videoiden kuvaamiseen. Yritän saada pari videota ladattua blogiin lähiaikoina. Nettini on kuitenkin hidas ja epäluotettava, joten en voi luvata mitään.

Leena nauttii adrenaliinista.

Tunnin jälkeen olin jo ihan jäässä.

Tubingin jälkeen seuraava etappi oli Park Kulturyn lähellä sijaitseva georgialainen ravintola Genatsvale. Ravintolassa on kaksi puolta, karvahattu- ja vip-puoli. Leena epäili, ettei häntä toppahousuissa päästetä vip-puolelle, mutta epäilykset osoittautuvat turhiksi.

Meille jäi vähän hämäräksi, miksi se vip-puoli on vip, jos sinne tavallisetkin pulliaiset pääsevät. Ilmeisesti ruokalista ja hinnat ovat kuitenkin samat kummallakin puolella.

Ravintolan edustalla.

Khachapuria. Pure love!

Genatsvalen ruoka oli älyttömän hyvää. En voi edes sanoin kuvailla! Söin Adzapsandali-nimistä kasvismuhennosta ja khachapurin, jossa oli kananmunaa ja juustoa. Leenalta sain vielä maistaa paistettua juustoa, joka sekin oli superhyvää.

Mun ruoat maksoivat tippeineen ja ruokajuomineen noin 800 ruplaa eli parikymmentä euroa. Ruoka oli ehdottomasti hintansa arvoista.

Leena ja shaslik.

Ravintolassa kurkin hieman epäkohteliaasti vieraisiin pöytiin, etenkin yhteen. Ensin huomioni vei valtaisa ruusukimppu. Pitkävartisia ruusuja oli varmasti viisikymmentä ja ne olivat tulipunaisia. Pöydässä oli seurue, miehiä ja yksi vanhempi nainen. Erikoista oli se, että yhdellä miehistä oli vyöllä ase. Toinen tyyppi taas vaikutti joltain henkivartijalta. Tuli vähän sellaisia mafiafiiliksiä kyseisestä seurueesta.

Kun olimme lähdössä, yksi miehistä kysyi, mistä olemme kotoisin.  (Puhuimme siis ravintolassa suomea.) Seuraavaksi hän uteli, olemme käyneet Kaukasuksella. Hän oli  lähdössä sinne käymään ja etsiskeli vaimoa. Kuulemma hän olisi voinut ottaa meidät molemmat. Kieltäydyimme kosinnasta kohteliaasti. ;)

Luistimilla Gorkin puistossa

Gorkin puiston edessä oli pari valtavaa naista. ;)

Tervehdys Moskovasta. Minä, Jenni ja Alexandra käytiin tänään luistelemassa Gorkin puistossa. Puistoon on lyhyt kävelymatka asuntolaltamme, reilut kymmenen minuuttia.

Gorkin puistossa kävelytiet oli jäädytetty luistelijoita varten. Luisteltavaa riitti, reittejä oli runsaasti. Porukkaakin oli paljon liikenteessä. Aurinko paistoi ja ilmakaan ei ollut liian kylmä. Ja olen vihdoinkin oppinut kerrospukeutumaan Moskovan olojen mukaisesti, eli takin alla oli neljä kerrosta paitoja. :)

Aurinko häikäisi, mutta mahtava fiilis. Jenni, Alexandra ja minä.

Pystyssä pysyy. Alexandra ja minä.

Luisteleminen jännitti aika paljon, koska en ole luistellut yli kymmeneen vuoteen.  Olin ihan varma, että kaadun tuhat kertaa enkä pääse ollenkaan eteenpäin. Huoli oli kuitenkin turha. Luisteleminen olikin tosi kivaa enkä kaatunut kertaakaan. :)

Vapaapäivän viettoa Gorkin puistossa.

Vuokrattiin luistimet tunniksi ja se maksoi 150 ruplaa plus sisäänpääsy puistoon 20 ruplaa. Yhteensä siis meni reilut 4 euroa. Tunti oli ihan riittävä aika, koska sen jälkeen jalkoihin jo sattui.

Puistossa viiletti sekä tosi taitavia luistelijoita että aloittelijoita, jotka hädin tuskin pysyivät pystyssä. :)

Asuntolan edustalla oli hakattu jäätä pois.

Luistelun jälkeen palattiin asuntolalle ja ihmeteltiin kadulla makailevia jäälohkareita. Moskovassa jäätä poistetaan kaduilta ihan tosissaan. Kuten kuvasta näkyy jäätä on ollut tosi paksu kerros kadulla ja lohkareet olivatkin isoja. Moskovan kokoisessa kaupungissa jään poistaminen on loputon urakka. 

Hotelli Ukrainan 30.kerroksessa drinksulla. Moscow Mule oli juomani.

Eilen illalla kävin Andersin kanssa parilla drinksulla. Mentiin hotelli Ukrainaan, joka on yksi Moskovan seitsemästä Stalinin hampaasta eli pilvenpiirtäjästä. Pilvenpiirtäjät rakennettiin 1940-50-luvun taitteessa. MGU, jossa kolme vuotta sitten opiskelin, on myös yksi Stalinin hampaista.

Hotelli Ukraina oli remontissa monta vuotta ja se avattiin uudestaan viime vuoden huhtikuussa. Paikka on erittäin ylellinen, luksushotelli. Esimerkiksi vessassa ei ollut käsipaperia vaan korillinen pieniä pyyhkeitä.

Hotellin yläkerroksissa on kuitenkin ravintola, jossa tavallisenkin ihmisen rahat riittävät drinksuihin. Suomen hintatasoon verrattuna koktailit olivat normihintaisia, seitsemää euroa ja siitä ylöspäin.  Jos sattuu Moskovaan, suosittelen piipahtamaan hotelli Ukrainan kattobaarissa. Maisemat ovat 30.kerroksesta mahtavat, joten jo senkin takia kannattaa harkita halpiskuppiloiden sijaan kattobaaria.

Merellisen makuista kasvissushia.

Drinksujen jälkeen siirryttiin vielä yksi kerros ylemmäs sushibaariin. Sushiravintolakaan ei ollut mikään aivan järjettömän hintainen. Mä en erityisemmin tykännyt ruoastani. Merilevän maku on mun mielestä liian kalainen ja sain koko ajan kalansyöntiviboja. :D Moskovassa on kuitenkin lähes mahdoton välttyä syömästä sushia, sillä se on todella suosittua ja sushipaikkoja on kaikkialla. Ehkä mun siis vain pitää opetella tykkäämään siitä.

Illallisen jälkeen kävin vielä Andersin luona viinilasillisella. Matka hotellilta Andersin luo taitettiin pimeällä taksilla. Äidille saatoin epämääräisesti Suomessa luvata, että en matkusta pimeällä taksilla. Olen kuitenkin joutunut rikkomaan lupaustani jo monta kertaa. Yksin en kuitenkaan ole kyytiin mennyt, vaan aina seurueessa.

Pimeällä taksilla matkustaminen on kätevä ja halpa tapa liikkua Moskovassa. Tien viereen vain seisomaan ja käsi ylös. Esimerkiksi eilen odotimme taksia sekunnin. Kuskin kanssa pitää sopia hinta etukäteen. Meillä taksi maksoi eilen 300 ruplaa eli noin 7,60 euroa. Halvemmallakin ois varmaan päässyt, jos ois tingannut tai odottanut seuraavaa autoa. Järki kannattaa pitää matkassa, mutta pimeitä takseja ei kannata pelätä liikaa. Ne ovat osa Moskovan joukkoliikennettä. :)

PS. Vaihdoin blogin ulkoasua, koska edellisessä versiossa muutama juttu ärsytti. Nyt pelittää paremmin. 

Go Suomi go - luutapallosta murskavoitto

Tänään ratkaisiin Moskovan luutapallon naisten sarjan mestaruus. Suomen joukkue Finn Ladies kohtasi mestaruusottelussa Saksan Eishexenin. Tarja pelaa Suomen joukkueessa maalivahtina, joten lähdimme kannustamaan Suomea voittoon.

Kannustuskyltit valmiiksi.

Leena taiteili kylttiään.

Luutapallo on vähän kuin jääkiekkoa. Mailan sijasta pelaajilla on kuitenkin luuta, joka on teipattu mailaksi. Luistimiakaan ei ole jalassa, vaan jäällä liu'utaan kengät jalassa. Ottelu kestää 60 minuuttia, ja yksi erä on 20 minuuttia.

Moskovan luutapalloa pelataan Saksan suurlähetystössä. Ottelut pelataan tenniskentällä, joka on jäädytetty. Liiga on tarkoitettu ulkomaalaisille, eli liigassa ei ole venäläisiä joukkueita.

Finn Ladies voittoon! Leena ja Jenni.

Venäläinen Leena kannusti antaumuksella Suomea.

Suomella oli kovat panokset otteluun. Kahtena viime vuonna Suomi oli voittanut kultaa. Kiertopalkintona kulkee samovaari, jonka joukkue voi saada omaksi voittamalla mestaruuden kolmena vuonna peräkkäin. Näin ei kuitenkaan ole käynyt koskaan aiemmien. Voittamalla Suomi teki historiaa ja nappasi kiertopalkinnon itselleen.

Tarja torjui Suomen maalilla vakuuttavasti.

Hyökkäyspeli oli Suomen hallintaa.

Maalivahti ennen viimeistä erää. Hyvältä näyttää.

Jo ensimmäisessä erässä kävi selväksi, että Suomi on vahva. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että Suomi ei tyytynyt voittoon vaan rökitti Saksaa olan takaa. Ottelu päättyi 7-1. Selvästi näki, että Suomi hallitsi peliä. Tarja esitti vakuuttavia torjuntoja Suomen maalilla.

Suomi voitti! Jenni, Leena ja Laura iloitsevat.

Voittojuhlat.

Voittajafiilis! Huomaa kultapäähine.

Laura ja minä, jäässä mutta iloisina.

Oli älyttömän hauskaa seurata peliä, vaikka ilma oli hyytävä. Varpaat olivat jo ekan erän jälkeen ihan tunnottomat. Paikalla oli suomalaisia kannustamassa ja yhteishenki oli huipussaan. Ottelua oli muuten seuraamassa myös Suomen suurlähettiläs.

Huusimme erilaisia kannustushuutoja, suomeksi ja venäjäksi. Aina kun Suomi teki maalin, suomalaiskannattajat huusivat ja hihkuivat. Saksalaiset jäivät kannustamisessakin selvästi toiseksi. Go Suomi go! :)


Lopuksi vielä ruokaisia tunnelmia.

Kirsikkapiiras ja kaalipiiras.

Tiistaina kävin Andersin kanssa syömässä Stollessa. Paikan erikoisuus on piirakat, mutta ravintolasta saa muutakin ruokaa. Ehditttiin paikalle vasta 40 minuuttia ennen sulkemisaikaa, joten valikoima oli vähissä.

Ruokalistalla on kahden kokoisia piiraspaloja: iso, 250 grammaa ja pieni, 125 grammaa. Otin pääruuaksi ison palan kaalipiirakkaa ja jälkkäriksi pienen palan kirsikkapiirasta. Se olikin ainoa makea piiras, jota oli siihen aikaan saatavilla. Anders puolestaan otti kaniinipiirasta ja sienipiirasta. Pupupiirakka ei kuulemma ollut mitenkään erikoista.

Hinta oli kohdallaan, kaalipiirakka maksoi 80 ruplaa eli parisen euroa ja kirsikkapiiras 40 ruplaa eli euron. Ja oli muuten aivan mielettömän hyvää.

 Varenikeja ja smetanaa. Päivän lounas maksoi alle euron.

Tänään Venäjällä on vietetty miestenpäivää. Yliopistot, virastot ja sen sellaiset ovat kiinni. Ruokakaupassa sen sijaan oli aivan järjetön ryysis. Ihmiset tunkivat kuin hengen hädässä ja mummot etuilivat. Loppuun vielä kuva päivän lounaasta. Söin varenikeja, eli perunatäytteisiä nyyttejä ja smetanaa.Varenikeja myydään kaupan pakastealtaassa ja sitten ne vain keitetään vedessä. Helppoa ja maukasta. :)

Aito venäläinen

Privet!

Eilen juhlittiin Annin kolmekymppisiä. Etkoiltiin Annin asuntolassa Leninski Prospektilla.

Annin synttäreille lähdössä.

Asukuvia asuntolan käytävässä.

Annin synttäreitä oli juhlimassa Eini, Tarik, kämppikseni Jenni sekä venäläistytöt Sveta ja Victoria. He ovat aivan mahtavia tyttöjä, vitsikkäitä ja räväköitä. Tytöt työskentelevät joogan kääntäjinä. Joogatunnit ovat siis englanniksi ja tytöt kääntävät ohjaajan ohjeet venäjäksi - hengitä sisään, hengitä ulos. :)

Oli hauska huomata, että ymmärsin Svetan ja Victorian läpänheittoa ja pystyin jopa vitsailemaan takaisin venäjäksi. :) He myös nimittivät minua aidoksi venäläiseksi tytöksi. En ole aivan varma, miksi ansaitsin kyseisen tunnustuksen. :)

Bileissä, minä, Tarik, Eini, Anni, Jenni ja etualalla Sveta ja Victoria.

Tarjolla oli feta- ja tabbouleh-salaattia.

Herkullinen mansikkakermakakku.

Anni oli tehnyt herkullista syötävää: fetasalaattia ja tabbouleh-salaattia, patonkia, juustoa... Jälkkärinä oli superhyvää kakkua. Venäjällä kakut on muuten tosi edullisia. Kuvan kakku maksoi seitsemisen euroa.

Metrossa. Victoria, Sveta ja Jenni.

Lähdettiin Annin asuntolalta yhdentoista maissa ja mentiin ensin Propagandaan, jossa oli jo bileet käynnissä. Joskus kahden maissa yöllä päätettiin vaihtaa paikkaa ja siirryttiin parin korttelin päähän Projekt OGI:in. Meno oli taattua OGIa, hikistä biletystä. Parhaimmillaan meininki tanssilattialla oli niin villiä, että hyvä kun ei mustelmia tullut.

Mutta kyllä vaan aika tiukille otti aamuseiskaan biletys. Tämä päivä menikin lähinnä nukkuessa.

Tähän viikkoon mahtui synttäreiden lisäksi paljon kaikkea kivaa.

Manikyyrin jälkeen.

Perjantaina hengailin itsekseni. Kävin shoppailemassa ja manikyyrissä. Kauneushoitolan naiset olivat kovin ystävällisiä ja palvelu hyvää. Kun odottelin lakan kuivumista, mulle tarjottiin vielä kahvia ja suklaata. :)

Manikyyrini maksoi 450 ruplaa eli noin 12 euroa. Normihinta oli 500 mutta sain hieman alennuksia.

The Best of Russia valokuvanäyttely

Tiistaina kävin venäläisen Olgan kanssa valokuvanäyttelyssä. The Best of Russia on projekti, johon kuka tahansa on voinut lähettää Venäjästä ottamiaan kuvia. Näyttelyyn oli koottu 365 parasta kuvaa. Yhteensä kuvia lähetettiin projektiin reilut 26 000. Näyttelyssä oli mahtavia kuvia, kauniita, koskettavia, kiinnostavia. Teemat vaihtelivat muodista luontoon, ihmisistä arkkitehtuuriin.

Olgan tapasin ensi kertaa MGU:ssa kolme vuotta sitten. Reilu vuosi sitten Olga oli Tampereella vaihdossa ja silloin törmäsimme sattumalta bileissä.

Munakoisoa ja fetajuustoa.

Keskiviikkona tapasin Andersin ja kävimme lähikuppilassa syömässä. Söin grillattuja munakoisoja, jotka oli täytetty fetalla. Nam!

Torstaina kävimme Jennin, Pablon ja Alexandran kanssa syömässä georialaisessa Mama Nina -ravintolassa. Paikka on aika lähellä asuntolaamme, ehkä noin kilsan päässä. Söin khachapuria, joka on älyttömän hyvä juustolla täytetty leipä. Hinnallakaan sitä ei oltu pilattu: yksi khachapuri maksoi 120 ruplaa eli kolmisen euroa.

Huominen aamuluento on siirretty iltapäivälle. Onneksi, sillä unirytmini on biletyksen takia päälaellaan. Kivaa viikkoa! :)

Sulaa suklaata

Päivärytmi on palautunut normaaliksi viikonlopun baareilun jälkeen. Kokeiltiin lauantaina Jennin kanssa sitä, miten jaksetaan bilettää aamuun asti. Kaikki meni aikalailla nappiin. :)

Asuntolalta lähdettiin joskus puolen yön aikaan ja suunnattiin Projekt OGI:in. OGI on boheemi, rähjäinen ja halpa kuppila kellarissa. Jos ei tiedä, missä OGI sijaitsee, sitä voi olla vaikea löytää. Baarissa oli hyvä meno ja tutustuttiin venäläisiin tyyppeihin. Tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Sunnuntaina tasan kello 07 oltiin takaisin asuntolalla ja vartija avasi oven juuri sopivasti.

Sunnuntaina nukuin iltapäiväkolmeen asti ja loppupäivä meni vaan koomaillessa. Mutta ei mitenkään mahdotonta bilettää aamuun asti. :)

Frunsenskajan metroasema, uutta ja vanhaa.

Kiva puisto pienen kävelymatkan päässä asuntolalta.

Puistossa oli latukin.

Kurssejakin on ollut. Eilenaamulla oli puheharjoitukset. Se oli tosi leppoisaa, ei edes tuntunut siltä, että se olis opiskelua. Juteltiin vaan kaikenlaista, ja tykkäsin tosi paljon kurssista. Tunnilla kuitenkin oppi kaikkea hyödyllistä ja opettaja korjasi virheitä.

Tänään vuorossa oli kurssi venäläisen yhteiskunnan ongelmista. Opettaja, ehkä reilu 50-vuotias mies, osaa luennoida tosi hyvin. Hän aloitti luennon sanomalla: Teillä on mustat lasit silmillä. Te olette sitä mieltä, että Venäjä on huono. Ihmiset täällä ovat huonoja. Moskova on huono. Sää täällä on huono. Te olette sitä mieltä, että kotona kaikki on paremmin." Räväkkä aloitus, tykkäsin vaikka olinkin täysin eri mieltä. :)

Minä rakastan sinua. Rakkaudentunnustus kinoksessa.

Minijoen jäällä ei saa kävellä.

Jo parina päivänä Moskovassa on paistanut aurinko. Ihanaa! Tänään luennon jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja kuvailemassa Alexandran kanssa. Auringossa sää tuntui lähes lämpimältä. Mutta varjoisilla paikoilla oli hyytävän kylmä, eikä me kovinkaan kauaa pystytty ulkona hengailemaan. 

Söpö lehmä Mu-Mu ravintolan edustalla.

Hymy jäätyi kasvoilleni.

Jumissa?

Minä ja Jenni Krimskin sillalla matkalla kauppaan.

Viimeinen kuva on eiliseltä. Aurinko paistoi todella kirkkaasti. Lähdettiin luennon jälkeen käväisemään Ashanissa. Käväisy jäi haaveeksi, sillä aikaa meni yli neljä tuntia.

Venäläisestä lämmityksestä vielä sen verran, että huoneessamme on kyllä ihan riittävän lämmin. Eilen meinasin syödä suklaata, mutta suklaalevy olikin ihan sula. Ei auttanut kuin panna se jääkaappiin kovettumaan. :D

Tänään illalla tapaan venäläisen Olgan ja muinakin iltoina tiedossa on kaikkea kivaa. Palataan! :)

Freestailia ja kansallishymni Gorkin puistossa

Kauppareissulla ihmettelimme mitä tapahtuu. Miliisejä ympäriinsä.

Bussista niitä tuli lisää ja lisää...

Puiston edessä oli jääveistoksia. Tämä enteili tulevaa.

Kauppareissun päätteeksi päädyttiin Jennin kanssa freestylen maailmancupia katsomaan. Jo menomatkalla ihmettelimme miliisien määrää Gorkin puiston edessä. Paluumatkalla päätimme mennä hetkeksi puistoon katsomaan meininkiä.

Pääsimme keskelle tungosta. Portit eivät olleet vielä auki ja ihmiset odottelivat epämääräisenä massana. Hiljalleen ihmisiä alettiin ottaa sisään, ja massa velloi ja tunki kohti sisäänkäyntiä. Litistyminen oli lähellä, mutta päättäväisellä tunkemisella pääsimme sisälle.

Alueella oli paljon miliisejä valvomassa järjestystä. Puistoon mentiin metallinpaljastimien läpi ja miliisit/vartijat katsoivat kassit ja kysyivät, onko mukana alkoholia. Ei ollut. Sen sijaan kauppakassistani löytyi muun muassa punajuurisalaattia ja ruisleipää. ;)

Olimme jo valmiiksi hieman kylmissämme ja nälkäisiä, joten ostimme Teremokin kojusta blinit ja kuumaa juotavaa. Kahvissani oli niin paljon sokeria, etten meinannut pystyä juomaan sitä. No ainakin se lämmitti. Blini sen sijaan oli parhautta - kuten aina Teremokissa.

Jäätynyt mutta innostunut vaihtari.

Freestylemäki.

Artistit tanssittivat palelevaa yleisöä.

Tarkkasilmäinen saattaa nähdä kuvassa hyppääjän.

Lunta pyrytti ja oli kylmä, mutta venäläiset tanssahtelivat musiikin tahdissa pysyäkseen lämpiminä. Koin jonkinlaisen hellyyden tunteen - siellä me jammailimme venäläisten keskellä ja tuntui todellakin siltä, että olen oikeassa paikassa. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja tunnelma oli välitön. Venäjä-huumani ylsi vielä uudelle tasolle, kun kaiuttumista kajahti Venäjän kansallislaulu. Ihmiset hyräilivät hymniä ja olo oli juhlallinen. :)

Ennen freestyleä oli näytös, jossa tehtiin erilaisia hyppytemppuja mopoilla ja moottorikelkalla. Katselimme myös hieman freestyle-hyppyjä, mutta sitten oli pakko lähteä kotiin. Sormet ja varpaat olivat aivan kohmeessa. Netin sääsivuston mukaan täällä on -12, mutta sää tuntuu kyllä paljon kylmemmältä.