Odottavan aika on pitkä vs. suomalainen sisu

Vapun jälkeinen opiskeluviikko on jo melkein paketissa. Huomenna on keskusteluharkat ja sitten alkaakin viikonloppu. Vielä muutama viikko tätä rentoa elämää jäljellä. :)

Eilisillä oppitunneilla opettajat mainostivat Voitonpäivän paraatin harjoituksia. Punaisella torilla järjestetään ensi maanantaina juhlan kunniaksi komea sotilasparaati, mutta taviksilla ei paraatin aikana ole asiaa torin nurkille. Venäjän sotakoneistoa voi bongailla etukäteen harjoituksista, tosin ei Punaiselta torilta vaan sinne johtavilta kaduilta.

Onks tää panssarivaunu?

Luonnollisesti paikalla oli sotilaita valvomassa mahdollisia uhkia, esimerkiksi
innokkaita katsojia, jotka räpsivät hulluna kuvia.

Aidan takaa.
Aidat estivät katsojien pääsyn kadulle.  

Lähtekää nyt jo liikkeelle siitä!

Me seistiin Jennin kanssa Tverskaja-kadun varressa kutakuinkin iltakuudesta iltakymmeneen siis neljä tuntia. (Nopeasti käytiin syömässä blinit tossa välissä.) Välillä tihkutti, välillä satoi kovempaa, välillä oli muuten vain kylmä. Mä olin pukeutunut lämpimään kesäiltaan soveltuvasti, ei mennyt ihan putkeen.

Luultiin tosiaan, että action alkaa kuudelta. Kyllähän siitä Tverskajalta välillä meni ohi sotakalustoa, mutta suurin osa parkkeerasi kadulle pidämmäksi aikaa. Odoteltiin ja odoteltiin, että autot lähtisivät liikkeelle mutta ei.  Luovutettiin kello kymmeneltä ja loppuhuipennus jäi näkemättä.

Sotamaastureita pyssyineen. 

Onnellisia ovat ne, joilla on sateenvarjo.
Luonnollisestikaan meillä ei ollut.

Yleisö odotti sinnikkäästi harjoituksen alkamista.

Valokuvaajat asemissa.

Näillä tyypeillä oli omat kokoontaitettavat pikkutikkaat mukana.

Tommoisia ne oli. Vihreitä ja isoja.

Ohjuksia.
Näkymä torille päin. Punainen rakennus on historiallinen
museo ja sen takana on Punainen tori.

En kyllä tiedä, oliko mitään järkeä tuijottaa vesisateessa joitakin autoja ja panssivaunuja niin pitkään kuin me tuijotettiin. Suomalaisella sisulla saattoi olla osuutta asiaan, mutta lopulta oli annettava periksi.

Ainiin, asuintalojen lämmitys on nyt kytketty pois päältä Moskovassa. Talvellahan huoneessamme oli niin kuuma, että suklaalevytkin lähes sulivat. Nyt kesän kynnyksellä huoneessamme onkin yhtäkkiä kylmä. Luulin jo, että otin makuupussin Suomesta mukaan turhaan mutta vihdoinkin sille löytyy käyttöä lisäpeittona. Hivenen nurinkurista. :)

Palataan!