Viimeinen

Kivoin synttärilahja ikinä. Siis kuva nelikosta.

Hei, tää on mun viimeinen blogipostaus. On vähän kiire, mutta pakkohan se on viimeiset kuulumiset kertoa rajan tältä puolelta. Laukut on lähes pakattu ja henkisesti olen valmis lähtöön. Nyt mennään aika kuvapainotteisesti, koska en kauheasti ehti kirjoitella.

Eilen juhlistin synttäreitäni, ja kokoonnuttiin porukalla Gorkin puistoon piknikille. Sää oli epävakainen ja kolea, mutta piknikin ajaksi yhtäkkiä lämpeni ja aurinkokin paistoi. Lähes kaikki ihanat tyypit pääsivät paikalle kuka vähemmän, kuka enemmän myöhässä.

Alexandra ja saippuakuplat. Taustalla Olga ja Maria.

Jenni, Jarro ja Olga.

Jenni ja Alexandra kokkasivat salaattia. Suuri kiitos heille.
Itse sekoilin ja säntäilin koko päivän sinne sun tänne. :D

Namnamsalaattia. 

Ihanimmista ihanin Leena antoi mulle ilmapallon. :)

Lopulta alkoi sataa ja oli pakko lähteä.
Sadekuuro kesti vain hetken. 

Otettiin paljon kuvia. Leena ja minä

Kämppikset. Jenni ja minä.

Ryhmäkuva.

Juliakin ehti lopulta paikalle. :)

Espanjalaiset Pablot ja minä.

Nelikko kasassa. :)

Jenni, Alexandra ja Pablo antoivat mulle lahjaksi kehystetyn kuvan meistä neljästä. Lisäksi sain heiltä muistikirjan ja ihanan kortin viesteineen. Lahja herkisti mut täysin ja aloin tavoilleni ominaisesti vähän itkeskellä. Olin vaan niin liikuttunut lahjasta. Oon usein hehkuttanut venäläisten ystävieni sydämellisyyttä. Vähintään yhtä sydämellisiä ja ihania ovat nämä kolme ystääväkin. Heitä tulee kova ikävä.

Oli ihanaa tavata tärkeitä ihmisiä, joten syntymäpäivä oli siis aivan paras. :)

Aamulla pakkasin ja onnistuin jättämään
hiukseni vetoketjun väliin. :D

Sain Leenalta lahjaksi kuvankauniita suklaakohvehteja.
Miten näitä raaskii syödä?

Guljailin Kremlin ja Punaisen torin ohi.
Kukkaistutuksissa oli Venäjän lipun värit.

Tänään käytiin vielä sushilounaalla Alexandran, Jennin ja Pablon kanssa. Alexandra lähti käymään Sveitsissä, joten hyvästelimme Vanhalla Arbatilla. Onneksi olin itkuni itkenyt eilen ja jäähyväiset jätettiin ilman kyyneleitä.

Sushin jälkeen suuntasin manikyyriin samaan paikkaan, jossa kävin helmikuussa. Sympaattinen manikyristinainen muisti mut vielä. Kävimme hauskan keskustelun ruokavaliostani.

-Syötkö juustoa?
-Ööö, joo.
-Pitää syödä enemmän.

Ah lisää juustoa, en vastusta. :) Kuulemma kynsistäni näkyy, että saan liian vähän kalsiumia. Siitähän riemu repesi, kun kerroin olevani kasvissyöjä.

-Ei niin voi elää. Ajattele, kun olet vanha ja kaadut. Luusi katkeavat. Miten voit saada lapsia, jos et syö kunnolla? Pitää vain laittaa silmät kiinni ja syödä, manikyristi selitti.

Sen jälkeen manikyyri jatkoi hiljaisuuden vallitessa. Aina välillä nainen kysyi syönkö kalaa, äyriäisiä jne. Kielteinen vastaus sai hänet pudistelmaan päätään. Sitten hän kysyi, olenko katolinen. No kasvissyönnin syy ei ole uskonnollinenkaan. Lopulta sain varsinaisen ravitsemussaarnan siitä, että lihaa pitäisi syödä. Hän jopa vetosi Jumalaan tässä asiassa.

Manikyristi oli muutenkin sympaattinen. Kerroin, että olen lähdössä takaisin Suomeen ja hän toivotteli menestystä.

Ja katsokaa, miten hienot kynnet mä sain.

Kukkasia ja glitteriä.
Manikyyri maksoi 600 ruplaa eli  15 euroa.
(Sain 100 ruplaa alennusta.)

Nyt sitten viimeiset jutut kasaan ja juna Suomeen lähtee klo 22.50. Kiitos kaikille, jotka jaksoivat seurata mun Moskova-aikaa. Näkyillään! :)

Metamorfoosi

Viimeistä viedään, melkein. Olen viilettänyt paikasta toiseen ja nukkunut aivan liian vähän. En haluaisi tuhlata liikaa aikaa nukkumiseen, ehtiihän sitä sitten junassa ja Suomessa. Ja mun sänky on niin täynnä tavaraa, ettei siihen edes mahdu. Taidan kuitenkin ensi yöksi kaivaa siihen mun mentävän kolon.

Eilen treffasin MGU:n aikaista tuutoriani Alekseita. Käytiin syömässä ja kaljalla kivassa ravintolassa Sportivnajalla. Kolmessa vuodessa Aleksei on muuttunut opiskelijasta aikuiseksi. Hän saa kesäkuussa maisterin paperit yliopistosta ja työpaikkakin löytyi jo keväällä. Samassa ajassa, siis viimeisessä kolmessa, mä en ole saavuttanut juuri mitään. (Jos ei oteta lukuun sitä, että oon oppinut puhumaan venäjää.)

Kerroin Alekseille syksyn suunnitelmistani, johon hän totesi vain: "Siis aiotko sä taas opiskella?" No Venäjällä opinnoissa edetään tiukoissa aikarajoissa toisin kuin Suomessa. Kaiken lisäksi Aleksei kirjoitti gradunsa 1,5 viikossa. Sellainen ei Suomessa taitaisi onnistua.

Aikuinen Aleksei.

Mulla oli kauhea nälkä ja sorruin tilailemaan vähän liikaa.
Tomaatti-mozzarellasalaatti oli hyvää.

Myös peruna-sienipaistos osui ja upposi.
Venäläiset osaavat tehdä perunasta, porkkanasta ja kaalista älyttömän maistuvaa ruokaa.

Aleksei ja sotilasyliopisto.

Istuskelun jälkeen nautittiin vielä kesäisestä illasta ja guljailtiin hieman. Aleksei näytti mulle entisen opinahjonsa, sotilasyliopiston, jossa hän muutama vuosi sitten suoritti parin vuoden asepalveluksen. Oli kyllä mukava huomata, että Aleksei on tyytyväinen elämäänsä ja kaikki sujuu hyvin. Tulevaisuuden suunnitelmissa hänellä on mahdollisesti muutto Moskovasta takaisin kotiseudulle Tatarstaniin. Perhe ja iso osa ystävistä on siellä, minkä takia on kuulemma vaikea päättää, missä asuisi. Ymmärrän täysin päätöksenteon vaikeuden.

Venäläiset ovat viime päivinä lahjoneet mua ylitsevuotavasti. Alekseilta sain lahjaksi käsintehdyn puisen linnun, joka on tarkoitus ripustaa roikkumaan katosta. Lintu tuo kotiin onnea. Aion ehdottomasti ripustaa linnun kesäasuntooni Poriin.

Tänään säntäilin paikasta toiseen ja melkein nukahdin kielioppitunnille. Illalla tapasin vielä kerran Ninaa, joka vei mut syömään piirakoita. Ninakin lahjoi mua. Sain hienon pikkupeilin, maatuskakoristeen ja venäläisiä patalappuja ja keittiöjuttuja. Olen otettu näistä lahjoista, mutta ennen kaikkea ystävieni lämpimistä sydämistä. Näitä ihmisiä tulee ikävä. Juuri tänään kämppiksen kanssa puhuttiin siitä, miten venäläiset avaavat sydämensä ja kotinsa ystävilleen. Olen onnekas, että olen saanut tutustua näihin ihaniin venäläisiin.

Nyt illalla kokkailimme suomalaista ruokaa, kaalikääryleitä. Ennen kokkailua tosin selvisi, että myös Venäjällä kokkaillaan kaalikääryleitä, joten omaperäisyyden sijaan menu sisälsikin kansojen välistä ystävyyttä. Lopputulos oli maukas, mutta itse prosessi sujui vähän miten sujui. Mä oon viime aikoina ollut hajamielinen. En ajattele vaan teen, minkä takia täytteestä unohtui kananmuna ja suola.

Tästä lähtee. Kaalista tuli vähän liian kypsä.

Kokenut kokki hommissa.

Kasvis- ja lihatäytteet.

Jenni ja Alexandra täyttämishommissa.

Pablosta oli juttu lehdessä. Toimittaja
oli kuulemma vääristellyt sanoja ja keksinyt
omiaan. Oisko sellainen mahdollista?

Uunista ulos.
Lähes kaikki kääryleet meni.

Ainiin, Aleksein mukaan monet Venäjällä ajattelevat, että jos nainen ei ole 25-vuotiaana naimisissa, juna on jo mennyt. Sen jälkeen on jo liian vanha löytämään miestä, silläpä kuka nyt liian vanhan naisen tahtoisi. Taidan siis suosiolla skipata Pietarin deittailuskenen ja tyytyä vanhanpiian rooliini. Eiköhän sieltä peräkammarista sitten aikanaan löydy loppusijoituspaikka mulle. ;)

Tämä oli tällainen nopea päivitys tähän väliin. Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna juhlia. Palataan!

Soutelemassa

Soutelijoita Kusminkin puistossa.

Vihreää. Vesi tosin näytti aika likaiselta. 

Eilen Moskovassa oli melkoinen hellepäivä. Istuin Gorkin puistossa lukemassa useamman tunnin. Illalla treffasin Novosibirskistä kotoisin olevaa Juraa. Tutustuin häneen ja pariin häneen kaveriin lauantaina Masterskajassa. Lähdettiin Juran kanssa guljailemaan Kusminkin puistoon, joka on aika kaukana Moskovan keskustasta. Lähiöstä löytyi mahtava vihreä keidas, jossa moskovalaiset nauttivat kesäisestä päivästä.

23-vuotias Jura on mielenkiintoinen tuttavuus. Hän on siis kotoisin Siperiasta, Novosibirskistä, joka on Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki. Siellä asuu noin 1,4 miljoonaa ihmistä. Pari kuukautta sitten Jura muutti kaverinsa kanssa Moskovaan töihin. Nyt hän tekee joitakin bisneshommia saippuaa kauppaavassa firmassa. Jura paiskii todella kovasti töitä, tekee ensin pitkiä päiviä toimistolla ja jatkaa vielä iltaisinkin kotona. Moskovassa on Novosibirskiä enemmän mahdollisuuksia edetä urallaan ja sitä Jura haluaa.

Mukava tuttavuus ja oli taas kiva huomata, että pystyn keskustelemaan aika monipuolisesti venäjäksi. No virheitä tietysti tulee, mutta pääasia, että viesti menee perille. :)

Vuokraveneet olivat suosittuja.
Olipas rentouttavaa oli viettää aikaa järvellä.

Mekin käytiin soutelemassa.
Mä tosin en soutanut, koska eihän siitä mitään ois tullut.

Auringonlasku.

Tänään menen treffaamaan MGU:n aikaista tutoria Alekseita. Huomiseksi oon buukannut muutamia tapaamisia puhumattakaan torstaista, joten kiirettä pitää. Pakkauskin on jo vaiheessa, todellakin vaiheessa. Säädän tuhatta ja sataa asiaa yhtä aikaa, eikä mistään tule valmista.

Palataan!

Täydellinen viikonloppu

Gorkin puistossa. Kukkivien sireenin tuoksu on huumaava.

Viikonloppuun mahtui musiikkitrollikalla ajelua, kahdesti sushia, uusia tuttavuuksia ja tanssimista aamuun asti. Ajoimme taksilla Moskovan öisillä kaduilla ja ihailimme Kremlin valoja. Täydellinen Moskova-viikonloppu.

Olen jo alkanut hyvästellä kaupunkia. Kun kuljen kaduilla, katselen paikkoja ja mietin, mitä kaikkea tulen kaipaamaan.  Ihmisiä, joista on tullut hyviä ystäviäni. Katukioskeja, joista voi napata mukaansa vaikkapa blinin. Tykkään alikulkutunneleiden kojuista, joista voi ostaa mitä tahansa. Kaupunki on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ravintoloita ja baareja, puistoja... Moskova on täynnä mahdollisuuksia ja juuri niitä rajattomia mahdollisuuksia tulen varmasti kaipaamaan.

Toisaalta tahtoisin jo kaivaa matkalaukun kaapista ja alkaa pakata. Mitä lähemmäksi kotiinpaluu tulee, sitä malttamattomammaksi tulen. Vaihdan ilomielin katukioskion blinit siihen, että saan kolmen kuukauden ajan hengata tärkeiden ihmisten seurassa. Ohhoh, menipäs herkäksi.

Tässä vähän kuvia eiliseltä. Tapasin kaveriani Ninaa ja kävimme ajalemassa musiikkitrollikalla.

Sininessä trollikassa esiintyivät eilen isä ja poika.
Yhdessä laulussa laulettiin ruotsalaisista ja sen jälkeen puhuttiin jääkiekosta.
Kun kävi ilmi, että trollikassa on yksi ruotsalainen, koko bussi remahti nauruun.
No kaikki paitsi se ruotsalainen, joka vain hymyili vaivautuneesti.

Polina, Nina ja minä.

Trollikka-ajelun jälkeen guljailin kaupungilla ja löysin
mosaiikilla päällystetyn seinän.

Aivan Uuden Arbatin kupeessa oli vähän rähjäinen kerrostalo.
Hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen kulman takaa tuli vartija,
joka ihmetteli mitä olen tekemässä. "No valokuvailen."

Trollikka-ajelun jälkeen guljailin aurinkoisilla kaduilla, ja sitten treffasin Leenaa ja hänen suomalaista kaveriaan. Käytiin syömässä sushia. Neljä kuukautta Moskovassa ovat tehneet tehtävänsä. Inhoni sushin (merilevän) muka kalaista makua kohtaan on muuttumassa hienoiseksi ihastukseksi.

Avokadorullia ja jotain kasvisjuttuja. 

Makoisa limonaadi. 

Ilta päättyi spontaanisti Proekt Ogin kautta Masterskajan tanssilattialle. Hiki virtasi ja dj oli ihan paras. Kävin toivomassa Musea ja toiveeni toteutui noin viiden minuutin sisällä. Musea Masterskajan tanssilattialla, siitä ei biletysyö paremmaksi muutu. Näihin tunnelmiin. :)

С лёгким паром eli kevyitä löylyjä

Tuossa rakennuksessa se banja on.  Vähän huono kuva,
mutta auton takana oli kolme miestä pelkät pyyheet päällä.
En kehdannut niitä kuvata. 

Keskiviikkona käytiin vieraiden kanssa tutustumassa banjaan eli venäläiseen saunaan. En ollut aiemmin käynyt banjassa. Kokenut Venäjän kävijä Suvi johdatti meidät kantapaikkaansa, joka sijaitsee Prospekt Miralla.

Valmistauduttiin banjareissuun ostamalla metron alikulkutunnellista тапочки:t (tapotskit) eli tossut tai oikeastaan rantasandaalit. Sellaiset pitää ehdottomasti olla julkisessa saunassa hygienian takia. Banja maksoi 500 ruplaa eli 12,50 euroa. Sillä hinnalla saa hengata ja löylytellä niin pitkään kuin huvittaa.

Pukuhuoneessa oli loosseja, joihin jätettiin tavarat ja joissa saattoi hengailla löylyjen tauoilla. Venäläisessä banjassa löylytellään sykleissä. Löylyhuoneeseen ei voi siis mennä milloin itse haluaa, vaan löylyttäjä eli saunamestari valmistelee banjan saunomiskuntoon ja kertoo sitten, kun on aika mennä löylyihin.

Banjassa ollaan totta kai alasti. Pyyheetkin jätetään pukuhuoneen loosseihin, koska pesuhuoneessa on aika märkää. Pesuhuone oli iso hieman kolkko huone, jossa oli penkkejä riveissä. Reunustoilla oli muovisaaveja, joihin voi sekoittaa kylmästä ja kuumasta vedestä sopivan sekoituksen. Banjassa oli myös suihkut, mutta aika monet tuntuivat peseytyvän vatien avulla.

Eteishuone banjassa. En mennyt kuvaamaan pesutiloihin. :D

Pesuhuoneen jälkeen on suihkuhuone, jossa on myös kylmäallas. Suihkuhuoneesta astutaan sisään löylyhuoneeseen. Kun löylyt alkavat olla valmiit, saunottaja käy huikkaamassa pukuhuoneeseen, että pian saunotaan. Kehotuksen jälkeen naiset kerääntyvät tiiviiseen ryhmään löylyhuoneen ovelle odottamaan. Ruuhka-aikoina tunnelma saattaa kuulemma olla varsin tiivis, ja rykelmässä ollaan iho ihoa vasten. Meidän banjakerralla keskiviikkona naisia oli reilut parikymmentä, mutta lauantaisin tunnelma on tiiviimpi.

Kun saunottaja avaa löylyhuoneen oven, on aika rynniä lauteille. Tärkeää on olla nopea, jotta ovi saadaan nopeasti kiinni eikä lämpö karkaa. Saunamestari hoputtaa hitaimpia.

Ihan ensiksi lauteilla hiljennytään. Supisijoilta löylyttäjä komentaa suut suppuun sanomalla тихо eli hiljaa. Muutaman minuutin kuluttua naiset alkavat puhua, ja sitten löylyttäjä alkaa löyhytellä kuumaa ilmaa. Välineenä oli jonkinlainen haavi, jossa on rinkulan kohdalle pingotettu kangas. Naiset kumartuvat kyyryyn ja löylyttäjä heiluttelee selkien päällä haavia. Kuuma ilma virtaa iholle.

- Oi että tuntuu taivaalliselta, sanoo yksi.

Kaikki kiittelevät löylyttäjää. Hiki virtaa. Löylyä ei heitetä. Noin kymmenen minuutin kuluttua on aika mennä suihkun ja kylmäaltaan kautta pukuhuoneeseen virvoittelemaan ja juomaan teetä. Tauon aikana saunottaja valmistelee uuden löylykierroksen, ja valmisteluun kuuluu monenlaisia tehtäviä, joita saunojat tekevät.

Minä ja Suvi kävimme auttamassa löylyttäjä-naista tehtävissä. Nousimme lauteiden keskellä olevalle tasanteelle ja saimme käsiimme lakanan. Minä tartuin toiseen päähän, Suvi toiseen. Sitten otimme tanakan haara-asennon ja aloimme pulistella lakanaa. Alempana kaksi naista heilutti lakanaa käsissään lasson tapaan. Mulle jäi hieman hämäräksi heiluttelun tarkoitus mutta hauskaa oli.

Kun löylyt olivat valmiit, toistui taas sama kuin ensimmäiselläkin kierroksella. Valmiina, paikoille, hep ja nopeasti lauteille. Yleensä kai käydään kolmella löylykierroksella. Ensimmäiselle kierrokselle ei yleensä oteta mukaan vihtaa, mutta jo toisella vihdotaan.

Banja on auki kello kahdeksasta iltakymmeneen. Maanantaina se on kiinni.

Meillä suomalaisilla ei ollut banjaetiketti ihan hallussa ja saimme kyllä kuulla siitä. Pahin puute oli se, että meillä ei ollut saunahattuja. Aika monella se näytti olevan huovutetusta materiaalista.

- Teillä tulee pää kipeäksi ilman hattuja, naiset pudistelivat epäuskoisina päätään.

- He ovat vahvoja suomalaisia, totesi yksi.

Löylyttäjä sai kommenteista tarpeekseen ja totesi "Lopettakaa tuollainen puhe. Ei heillä ala päätä särkeä." Oikeassa oli, ei alkanut.

Myös suomalaiset kertakäyttöpeflettimme herättivät kummastusta. Naiset tunnustelivat materiaalia ja totesivat, että eihän niistä ole mihinkään. Vakuutimme, että pärjäämme kyllä suomalaisilla pefleteillämme. Yksi nainen ei ottanut kieltosanaa kuuleviin korviinsa, vaan kävi hakemassa meille istuinaluset. Nekin olivat jotenkin huovutettuja.

Suomalaiseen saunaan verrattuna löylyhuoneessa oli ehkä aavistuksen kosteampi ilma. Oon aika kovan luokan saunoja, ja mun mielestä löylyt oli aika lempeät. Hiki virtasi, mutta ei tullut sellainen olo, että nyt on pakko päästä pois. Naisten puolella ei tosin saunasession aikana heitetty vettä kiukaalle, mutta miesten puolella löylyä oli heitetty kunnolla. Banja muistutti vähän meidän mökkisaunaa, jossa löylyhuone on aika iso ja löylyissä pystyy olemaan kauan.

Saunottajat vaihtelevat eri päivinä ja kaikilla on omat tapansa. Joku nainen kommentoi, että lauantaina banjassa on huono saunottaja ja keskiviikko on ainoa oikea päivä käydä kyseisessä banjassa. Makuasioita.

Banjassa käynti rentoutti ihan älyttömästi. Parituntisen aikana ajatus ei harhaillut arjen asioihin, vaan keskityin täysillä venäläisen banjakulttuurin kokemiseen. Parasta banjassa oli yhteisöllisyys. Löylyjä odotellessa juteltiin ja löylyihin mentiin ryhmässä. Hattujen puute oli kollektiivinen huolenaihe venäläisille.

Banjalta lähtiessämme naiset toivottelivat meille venäläiseen tapaan kevyitä löylyjä. :)

Kahvinpuruilla kaunistetut.
Satu, minä ja Suvi.

Loppuun vielä venäläinen kauneusvinkki, jonka kokeilemisen Suvi mahdollisti. Hän oli muutaman päivän ottanut talteen käytettyjä kahvinpuruja. Saunomisen jälkeen hieroimme niillä ihoamme vähän kuorintavoiteen tapaan. Sitten vain pesulle. Kahvinpurut jättivät ihon älyttömän pehmeäksi ja sileäksi. Aion ehdottomasti käyttää kikkaa Suomessakin. :)

Palataan!

Parhaassa seurassa

Juhani, Ilona
minä, Petri ja Satu
Moskovan valtiollisen yliopiston edustalla.

Moi taas muutaman päivän hiljaiselon jälkeen!

Mulla oli kavereita kylässä Suomessa, enkä ehtinyt hetkeen nettailla. Kävin asuntolalla lähinnä nukkumassa. Vieraani saapuivat junalla maanantaiaamuna ja menin heitä asemalla vastaan varsin sekavassa mielentilassa. Edellisenä iltana Suomi oli voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden ja mä olin perussuomalaiseen tapaan aivan sekaisin.

Pelin jälkeen korkattiin kämppiksen kanssa pullo kuohuviiniä ja luukutettiin den glider iniä. Ehdin nukkua vain muutaman tunnin, ja sitten pitikin jo olla juna-asemalla. Maanantaipäivä menikin suureksi osaksi sellaisissa Suomi on maailmanmestari, on maailmanmestari -tunnelmissa. :)

Satu, Juhani ja Petri Kino-yhtyeen keulakuvan, Victor Zoin,
muistoksi maalatun seinän edustalla.

Ekana iltana syötiin georgialaisessa Mama Ninassa ja hyvin syötiinkin.
Kuvassa hachapuria ja täytettyjä munakoisoja.

Vietin kavereiden kanssa aivan mahtavat neljä päivää. Ennen kaikkea ne olivat hurjan rentouttavia päiviä. Kävimme kosmonauttimuseossa, kansantalouden saavutusten näyttelyssä, Leninin mausoleumissa, jokiristeilyllä ja venäläisessä saunassa eli banjassa. (Banjasta kirjoitan erikseen oman postauksen. )

Keväinen salaatti Kansojen ystävyyden ravintolassa. Söimme bisneslounaan,
johon kuului salaatti, keitto ja lasillinen mehua. Setti maksoi 150 ruplaa
eli noin  3,75 euroa.

Toinena päivänä satoi. Ilona, Juhani ja Satu VDNK-teemapuistossa.

Valokuvaussessiot ovat tässä seurassa enemmän sääntö
kuin poikkeus.

Olennaisena osana matkaan kuuluin syöminen. Ravintolavalinnat osuivat nappiin ja söimme tosi hyvin. Makuelämyksiin mahtui niin venäläistä, georgialaista kuin japanilaista ruokaa. 

Lounas Jolki-Palkin alkupalapöydästä. Noin 10 eurolla saa lappaa
vatsansa täyteen erilaisia salaatteja ja muita alkupaloja.
Erittäin varteenotettava vaihtoehto myös kasvissyöjille.

Sushia Tanukissa. Mäkin söin kolme avokadorullaa ja alan
pikkuhiljaa kääntyä inhoajasta sushin ystäväksi.

PirOGI:ssa söin kaalipiirakan salaateilla. Setti maksoi noin 3 euroa ja
ah miten hyvää se olikaan.

Kävimme jokaisena päivänä aamupalalla samassa paikassa,
koska aamupala oli niin hyvää. Kuvassa viimeisen aamun granola-setti.
Mysliä, luonnonjogurttia ja marjoja. 

Eilen sää oli helteinen ja kävimme kävelemässä Varpusvuorilla ja risteilemässä Moskova-joella. Aurinko oli petollinen ja illalla olin paikoittain kirkuvan punainen. Onneksi yön aikana punoitus oli muuttunut rusketukseksi. :)

Minä MGU:n edessä.

Petrin valokuvauskoulussa, osa teoriasta käytännön harjoituksiin.
Ihailkaa tota syväterävyyttä. Petri on paras opettaja. :)

Nyt olo on rentoutunut ja muutenkin iloinen. :) Tasan viikon päästä lähdenkin sitten takaisin Suomeen. Sitä ennen on kuitenkin paljon kaikkea kivaa luvassa.

Palaan eetteriin venäläisen banja-raportin kanssa viikonlopun aikana. Moi!