Askeleiden ahnehtijat

Hotelliaamiainen: ihana pinaattipiirakka, juustoa (!), perunoita, kasviksia.

Tuoreita hedelmiä ja auringonkukansiemeniä. Tuore ananas kruunasi aterian.

Turistiviikonloppu jatkui lauantaiaamuna hotellin herkkuaamupalalla. Tarjolla oli varmasti kaikkea, mitä haluta saattaa ja enemmänkin. Kokki paistoi munakkaita asiakkaiden mieltymysten mukaan. Pöydät notkuivat ja silmät söivät vatsaa enemmän.

Minä ja tädit turistitorilla.

Magneettikauppaa.

Oivi-Maria.

Äiti.

Päivän ensimmäinen kohde oli Ilmailovski parkin turistitori Partisanskajan metroasemalla. Jo aamupäivällä torilla oli väkeä. Mä pääsin harjoittamaan venäjän taitojani, kun vieraani kävivät kauppaa ja mä tulkkasin. Mukaan lähti kaikenlaista pientä tuliaista ja siskokset ostivat taulut moskovalaiselta taiteilijalta, joka tekee persoonallisia taideteoksia koivusta. 

Risteilylle lähdössä.

Skumppapullo avattiin heti, kun laiva lähti laiturista.

Moskova-joen näkymiä. Kuvassa Moskovan valtiollinen
yliopisto MGU eli mun kämppä kolmen vuoden takaa.

Äiti otti musta kuvan. 

Outi otti kuvan, kun ohitimme Kremlin.

Turistitorin jälkeen piipahdimme lounaalla Teremokissa ja söimme juusto-sieniblinit. Sen jälkeen ohjelmassa oli risteily Moskova-joella. Lippu maksoi 400 ruplaa eli noin 10 euroa ja risteily kesti 1,5 tuntia. Risteily on todella kätevä tapa nähdä kaupunkia - ohitimme muun muassa Moskovan valtiollisen yliopiston, Kristus Vapahtajan katedraalin, Pietari Suuren muistomerkin ja Kremlin.

Sääkin suosi, aurinko paistoi ja oli erittäin lämmin, nautinnollinen kokemus siis. Risteily päättyi toiselle puolelle keskustaa ja sen jälkeen palasimme metrolla hotellille. Mä piipahdin kauppakeskuksessa ja ostin ex tempore vierailleni ruusut. (Niitä ei ollut hinnalla pilattu, yksi maksoi 30 ruplaa eli noin 75 senttiä. :) )

Oivi-Maria, äiti, Outi ja ruusut. 

Ruusuinen yhteiskuva. :)

Päivän viimeinen ohjelma oli illallinen intialaisessa Darbar-ravintolassa. Matka hotellilta ravintolaan kesti reilut 45 minuuttia. Mun virhearvioinnin takia myöhästyttiin hurjat 15 minuuttia pöytävarauksesta, mutta eipä se ollut niin justiinsa. Alan tottua myöhästelyyn.

Osasyynsä myöhästymiseen oli se, että innostuttiin valokuvailemaan. Ohitettiin Juri Gagarinin muistomerkki ja siitä piti napsaista muutama kuva.

Suunta on ylöspäin. Juri Gagarin. Patsas on todella korkea, mutta
tästä kuvasta sitä ei valitettavasti hahmota.

Aurinko laskee länteen. 

Olin innoissani, että sain viedä vieraani yhteen lempiravintolaistani. Darbar on siis hotelli Sputnikin 16. kerroksessa. Kun saavuttiin ravintolaan, oli vielä valoisaa. Äiti ja Outi tilasivat jotakin liharuokaa, kummitäti Oivi-Maria tilasi munakoisoruokaa ja mä tuorejuustokastiketta. Kerrankin joku muukin tilasi kasvisruoan ja pääsin siis maistelemaan kahta erilaista pääruokaa. Pisteet kummitätille, jee. ;) 

Äiti ja minä.

Sitruunariisiä, tamarinriisiä, munakoisoruokaa ja tuorejuustoruokaa.

Baileys-jälkkärille löytyi tilaa. Oivi-Maria ja Outi.

Valitettavasti tällä kertaa Darbar ei noussut tavalliselle tasolleen. Ruoka ei ollut ihan yhtä hyvää kuin tavallisesti ja muutenkin pieniä moittimisen aiheita löytyi. En todellakaan ole mikään snobi, mutta pakostikin kiinnitin huomiota pikkujuttuihin. Ravintolassa temmelsivät ilmeisesti omistajien lapset ja pohdimme, haittasiko se työntekoa. Ei mitenkään kamala kokemus ollut, mutta ei myöskään yhtä hyvä kuin aiemmilla kerroilla. 

Maisemakuva ravintolan terassilta. Tää on hiemän seko ja outo,
mutta jotenkin hieno.

Выпил - за руль не садись! eli jos otat älä aja.

Paluumatkalla harhailtiin vielä keskustassa etsimässä kivaa baaria. Koska sellaista ei löytynyt, poikettiin erääseen pieneen kirkkoon ja siellä oli paljon väkeä pääsiäisen jumalanpalveluksessa. Hetken aikaa seurailtiin meininkiä, kiinnostavaa. 

Niin siinä sitten kävi, että vaikka yritettiin ottaa rennosti, niin lauantainakin Outin askelmittariin kertyi yli 21 000 askelta eli reilut 16 kilometriä. Ennen puolta yötä kaaduin hotellin pehmeään sänkyyn eikä unta tarvinnut odottaa.