Moikka!
Palauduin tänään aamupäivällä 38 tunnin intensiivimatkalta. Matkustin kahdeksan vapaaehtoisen kanssa Arkhangelin alueen eteläosaan, noin 700 kilometriä Moskovasta pohjoiseen. Kävimme siis eilen kahden pikkupaikkakunnan, Kargopol-2:n ja Solginskin, vanhainkodeissa ilahduttamassa asukkaiden arkea. Tässä vaiheessa en raportoi matkasta sen enempää, koska haluan ensin aiemmin mainitsemani lehtijuttukuvion selväksi.
Matkaraportin sijaan ajattelin kertoa vähän näistä vapaaehtoisista, joihin tutustuin matkan aikana. Kaikki ovat aika erilaisia tyyppejä, mutta heitä yhdistää halu auttaa. He ottivat mut tosi hyvin porukkaansa. Vapaaehtoisten haastatteleminen oli haastavaa, koska he kyselivät multa koko ajan kaikenlaista. Keskustelu ajautui siis koko ajan sivuraiteille, mutta kiva, että hekin olivat kiinnostuneita musta. :)
Okei, nää esittelyt kuulostaa vähän kuin joltain missiesittelyiltä mutta menkööt. :)
Kuvassa vasemmalla näkyy Polina. Hän on 19-vuotias ja opiskelee Moskovan valtion yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Hän on jo kolmannella vuosikurssilla, koska Venäjällä yliopisto aloitetaan monesti 17-vuotiaana. Polina asuu vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa. Hän oli ihanan symppis tyttö ja kertoi mulle paljon tarinoita vapaaehtoistyöstä.
Kuvassa keskellä on Lisa, joka on kyseisen vapaaehtoisjärjestön alullepanija. Hän on jo valmistunut MGU:sta ja opettaa koulussa. Lisa on todella omistautunut vapaaehtoistyölle, hän kuulemma reissaa joka viikonloppu vanhainkodeissa. Lisa soittaa harmonikkaa ja se kulkee hänellä mukana vanhainkotimatkoilla.
Ylemmässä kuvassa oikealla näkyy Anja, joka on ammatiltaan kosmetologi ja työskentelee kotona. Myös hän asuu yhä vanhempiensa luona, kuten Venäjällä usein on tapana. Kotona työskenteleminen ei kuulemma ole kovinkaan mukavaa, mutta minkäs teet. Anja kertoi, että hän löytää asiakkaansa kotisivunsa kautta. En sitten sen enempää tajunnut kysellä, miten bisnes sujuu.
Kirill, 23, oli reissun ainoa poika ja hän valmistunut Moskovan valtion yliopistosta ohjelmoijaksi. Kirill alkoi kaksi vuotta sitten kasvissyöjäksi. Kuulemma hänen vanhempansa ovat aina olleet hyvin ravitsemustietoisia. Jooga-klubilla Kirill oli huomannut, että monet ovat kasvissyöjiä ja hänkin päätti kokeilla. Hän ei syö edes kalaa, eli "ihan oikea kasvissyöjä" siis. Sanoinkin Kirillille, että hän on eka tapaamani venäläinen mies, joka on kasvissyöjä. :)
Reilu kolmekymppinen Nina asuu Moskovassa äitinsä kanssa ja työskentelee kirjanpitäjänä. Työ on kuulemma tylsää. Nina olisi halunnut lääkäriksi, mutta kemian opiskeleminen ei innostanut. Nina aloitti vapaaehtoistyön auttamalla kodittomia eläimiä ja nykyään hän auttaa myös vanhuksia. Nina on tosi omistautunut vapaaehtoistyölle ja hänelläkin taitaa vapaa-aika olla vähissä. Lisäksi hän harrastaa muodostelmaluistelua. Nina kertoi, että hän on asunut koko elämänsä äitinsä kanssa ja yhteiselämä sujuu hyvin. "Kun olen viikonlopun reissussa, äitiä ehtii jo tulla ikävä", hän sanoi.
Ylemmässä kuvassa on myös Alla ja Nastja. Heihin en valitettavasti juurikaan ehtinyt tutustua. Nastja on töissä hyväntekeväisyyssäätiössä ja Alla on kääntäjä. Lisäksi mukana oli Marina, joka on lastentarhanopettaja. Hän kertoili tarinoita työpaikkansa lapsista ja selvästi huomasi, että hän nauttii työstään.
Marina heitti eilen ihan parhaan kommentin, kun oltiin nousemassa junaan. Olin ostanut evääksi leipää ja tölkin kaljaa ja Marina totesi "Ei syö lihaa, mutta juo olutta." Niinpä! :D
Reissu oli mahtava ja koskettava kokemus. Vapaaehtoiset ovat avoimia, hyviä tyyppejä. Heistä näkee, että he haluavat auttaa ja he myös tekevät sen - eivät vain puhu. Oli ilo huomata, miten pärjäsin koko reissun venäjällä ja pystyin osallistumaan kaikenlaisiin keskusteluihin. Ja ennen kaikkea tein haastatteluita venäjäksi. :)
Kovasti vapaaehtoisia kiinnosti tietää, miksi olen kiinnostunut juuri Venäjästä. Eipä siihen ole mitään järkevää vastausta, jonkinlaisesta riippuvuudesta tämä kai johtuu. :) Junassa oli kiva huomata, miten vierustoverit ottavat osaa keskusteluun - vieressämme istunut pariskunta naureskeli ja kommentoi, kun kerroin, miten paljon tykkään olla Venäjällä. Platskart eli avoin vaunu on yhteisöllinen tapa matkustaa. Siinä taas yksi syy tämän maan viehätykseen. :)
Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Palataan!
Palauduin tänään aamupäivällä 38 tunnin intensiivimatkalta. Matkustin kahdeksan vapaaehtoisen kanssa Arkhangelin alueen eteläosaan, noin 700 kilometriä Moskovasta pohjoiseen. Kävimme siis eilen kahden pikkupaikkakunnan, Kargopol-2:n ja Solginskin, vanhainkodeissa ilahduttamassa asukkaiden arkea. Tässä vaiheessa en raportoi matkasta sen enempää, koska haluan ensin aiemmin mainitsemani lehtijuttukuvion selväksi.
Matkaraportin sijaan ajattelin kertoa vähän näistä vapaaehtoisista, joihin tutustuin matkan aikana. Kaikki ovat aika erilaisia tyyppejä, mutta heitä yhdistää halu auttaa. He ottivat mut tosi hyvin porukkaansa. Vapaaehtoisten haastatteleminen oli haastavaa, koska he kyselivät multa koko ajan kaikenlaista. Keskustelu ajautui siis koko ajan sivuraiteille, mutta kiva, että hekin olivat kiinnostuneita musta. :)
 |
| Junamatkan aluksi pöytä katettiin venäläiseen tapaan koreaksi. Mikä matka se sellainen on, jota ei aloiteta syömällä. :) Kuvassa Polina, Lisa ja Anja. |
Kuvassa vasemmalla näkyy Polina. Hän on 19-vuotias ja opiskelee Moskovan valtion yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Hän on jo kolmannella vuosikurssilla, koska Venäjällä yliopisto aloitetaan monesti 17-vuotiaana. Polina asuu vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa. Hän oli ihanan symppis tyttö ja kertoi mulle paljon tarinoita vapaaehtoistyöstä.
Kuvassa keskellä on Lisa, joka on kyseisen vapaaehtoisjärjestön alullepanija. Hän on jo valmistunut MGU:sta ja opettaa koulussa. Lisa on todella omistautunut vapaaehtoistyölle, hän kuulemma reissaa joka viikonloppu vanhainkodeissa. Lisa soittaa harmonikkaa ja se kulkee hänellä mukana vanhainkotimatkoilla.
Ylemmässä kuvassa oikealla näkyy Anja, joka on ammatiltaan kosmetologi ja työskentelee kotona. Myös hän asuu yhä vanhempiensa luona, kuten Venäjällä usein on tapana. Kotona työskenteleminen ei kuulemma ole kovinkaan mukavaa, mutta minkäs teet. Anja kertoi, että hän löytää asiakkaansa kotisivunsa kautta. En sitten sen enempää tajunnut kysellä, miten bisnes sujuu.
 |
| Matkustimme platskartissa eli avoimessa vaunussa. Kuvassa Kirill ja Alla. |
 |
| Alla, Nastja ja Nina. |
Ylemmässä kuvassa on myös Alla ja Nastja. Heihin en valitettavasti juurikaan ehtinyt tutustua. Nastja on töissä hyväntekeväisyyssäätiössä ja Alla on kääntäjä. Lisäksi mukana oli Marina, joka on lastentarhanopettaja. Hän kertoili tarinoita työpaikkansa lapsista ja selvästi huomasi, että hän nauttii työstään.
Marina heitti eilen ihan parhaan kommentin, kun oltiin nousemassa junaan. Olin ostanut evääksi leipää ja tölkin kaljaa ja Marina totesi "Ei syö lihaa, mutta juo olutta." Niinpä! :D
 |
| Polina, Kirill, Nastja, Lisa, Alla (selkäpäin), Marina ja Anja. |
 |
| Kyyti juna-asemalta Kargopol-2:een. Kyseessä on mukamas ambulanssi, mutta ihan tavallinen pakettiauto se oli. Takaosassa istuimien virkaa toimittivat puiset penkit. |
 |
| Kargopol-2. |
 |
| Solginski. Vanhainkodin piha. Oli kiinnostavaa käydä syrjäkylässä keskellä ei mitään. |
Reissu oli mahtava ja koskettava kokemus. Vapaaehtoiset ovat avoimia, hyviä tyyppejä. Heistä näkee, että he haluavat auttaa ja he myös tekevät sen - eivät vain puhu. Oli ilo huomata, miten pärjäsin koko reissun venäjällä ja pystyin osallistumaan kaikenlaisiin keskusteluihin. Ja ennen kaikkea tein haastatteluita venäjäksi. :)
Kovasti vapaaehtoisia kiinnosti tietää, miksi olen kiinnostunut juuri Venäjästä. Eipä siihen ole mitään järkevää vastausta, jonkinlaisesta riippuvuudesta tämä kai johtuu. :) Junassa oli kiva huomata, miten vierustoverit ottavat osaa keskusteluun - vieressämme istunut pariskunta naureskeli ja kommentoi, kun kerroin, miten paljon tykkään olla Venäjällä. Platskart eli avoin vaunu on yhteisöllinen tapa matkustaa. Siinä taas yksi syy tämän maan viehätykseen. :)
Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti