Senttipeliä

Asuntolan edessä. Äiti, Outi ja Oivi-Maria.

Äiti, minä ja Oivi-Maria kesäisissä tunnelmissa.

Vuorossa viimeinen pläjäys viime viikonlopun vierailusta. Sunnuntain ohjelmassa oli kävellä kohtuullisesti ja ottaa rennosti. Pitkien välimatkojen Moskovassa se on kuitenkin haastavaa. Aamupalan jälkeen raahasimme vieraiden laukut asuntolalleni säilöön.

Kun olimme menossa metroon Kievskajan asemalla, metromummo alkoi valittaa meille äitin liian isosta matkalaukusta. Mummo komensi meidät sivuun ja kaivoi mittanauhan esiin. Sitten hän mittasi laukun ja osoitti tuohtuneena, että laukku ylittää sallitut rajat. Jouduimme siis maksamaan laukusta yhden matkan lisää. (Metromatkan hinta on 28 ruplaa eli noin 70 senttiä maksoi laukun matka metrossa.)

Metrossa voi siis joutua maksamaan lisämaksun, jos laukku on liian iso, mutta ei se taida kovinkaan yleistä olla. Jostain sitä rahaa kuitenkin on revittävä. Viikko sitten luin uutisista, että joka kolmas metromatka tehdään Moskovassa pummilla.

Gorkin puistossa jäätelöllä. Oivi-Maria, Outi ja äiti.

Sotilaatkin nauttivat auringosta Gorkin puistossa. 

Asuntolalta guljailimme uuteen Tretjakoviin, taidemuseoon siis. Se on aivan asuntolan lähellä, toisella puolella jokea. Matkalla poikkesimme Gorkin puistoon nauttimaan auringosta ja jäätelöstä.

Olimme aika väsyneitä menneiden päivien kävelystä, mutta valtavassa Tretjakovin galleriassa piti kävellä vielä lisää. Museon jälkeen menimme syömään Obraz Zizhni-ravintolaan, joka oli sekin "aivan lähellä" eli siis ehkäpä 20 minuutin kävelymatkan päässä. Koko tämä puisto-museo-ravintola-guljailu tapahtui todella pienellä alueella, mutta askelia kertyi mittariin kiitettävästi.

Päiväoluella.

Muut söivät Ceasar-salaattia.

Mä söin perunalettuja eli dranikeja.

Aurinko paistoi ja ulkona tarkeni t-paidalla, joten seuraavaksi suuntasimme keskustaan. Kävimme Punaisella torilla, joka oli täynnä turisteja.

Outi Punaisella torilla.

Äiti ja Outi zoomailevat, Oivi-Maria keskittyy olennaiseen eli poseeraukseen.
Taustalla Pyhän Vasilin katedraali.

Outi ja minä.

Venäjällä on pakko syödä kakkua, koska täällä on tarjolla niin paljon hyviä kakkuja.
Kävimme kauppakeskus GUM:in Stolovajassa
ja tämä kakkupala taisi maksaa hitusen yli kaksi euroa.

Seurasimme myös vahdinvaihtoa Tuntemattoman sotilaan haudalla. Sotilasparat joutuvat seisomaan tunnin liikkumatta haudalla. Kello oli seitsemän ja ilta-aurinko paistoi suoraan sotilaiden silmiin. Kaiken lisäksi turistit tuijottivat ja ottivat valokuvia, heikompaa saattaisi alkaa ahdistaa. Ei varmaankaan ole helppo tehtävä tuo haudan vahtiminen.

Sotilaat vaihtavat vahtivuoroa. 

Asenne ja ilme kohdillaan. 

Sitten olikin enää vuorossa tuliaisten ostaminen lähikaupasta ja hengailimme hetken asuntolalla. Äiti ja tädit yllättivät mut iloisesti ja ostivat mulle salaa kymmenen ruusua. :) Äiti oli vielä itse kysynyt kukkakauppiaalta venäjäksi skolko stoit, eli mitä maksaa. Hyvin on siis vuosien takaiset venäjän opit muistissa. :)

Asuntolan vartijakin hymyili iloisesti, kun mentiin sisään ja annoin kulkuluvan. Ehkäpä kesäinen päivä ja ruusut saivat vartijankin hyvälle tuulelle.

Oivi-Maria ja kulkulupa asuntolaan. 

Asuntolan portailla. Minä ja ihana ruusupuska.

Viimeinen yhteiskuva mun sängyllä. Ruusut olivat kerrassaan
ihania ja keväisiä. :)

Juna-asemalla tsekattiin jälleen kerran Outin askelmittari, ja kyllähän se 21 000 askelta ylittyi sunnuntainakin. Turistin kannattaa siis varautua hyvillä kengillä, jos aikoo Moskovaan.

Yleisin ihmettelyn aihe oli kaupungin siisteys ja se, ettei täällä juurikaan näy ylipainoisia ihmisiä. Pohdimme, onko pitkillä välimatkoilla yhteyttä siihen, että kadulla näkee pääasiassa normaalipainoisia tai laihoja ihmisiä. Saattaahan sillä jotakin vaikutusta olla, sillä täällä tulee käveltyä aivan huomaamatta.

Palataan!