Suomi-viikko

Moikka ihanan keväisestä Moskovasta!

Tänään on paistanut aurinko ja ollut lämmintä. Ulkona olisi hyvin pärjännyt kevättakilla. Toivottavasti samanlainen sää jatkuu. :)

Maanantai ja tiistai olivat Venäjällä vapaapäiviä, koska eilen vietettiin naistenpäivää. Vapaapäiväni hengailin Aleksanteri-instituutin VIE-maisterikoululaisten kanssa. Kyseessä on siis Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulu, jossa myös mä opiskelen. Maisterikoululaiset ovat eksulla ja he pysähtyivät pariksi päiväksi Moskovaan. Täältä heidän matka jatkui Marin tasavaltaan Joskar-Olaan.

 Stefano ja Leo. Italialainen Stefano opiskelee mun kanssa samassa
maisteriohjelmassa Tampereella ja lisäksi myös VIE-maisterikoulussa.
 Venäläinen Leo opiskelee Pietarissa ja on parhaillaan
Moskovassa harjoittelussa ulkoministeriössä.

Opiskelukaverini Leena Kitaiski Letchikissa.

Oli tosi mukava nähdä paljon tuttuja opiskelukavereita ja tutustuin myös muutamiin uusiin tyyppeihin. Hengailtiin ja käytiin syömässä Kitaiski Letchik-nimisessä ravintolassa. Nimestään huolimatta ravintolassa ei tarjoilla kiinalaista ruokaa. Valitettavasti mulla ei ole edustavaa kuvaa ruoastani, mutta söin salaatin, jossa oli friteerattua juustoa ja ituja. Salaatti oli tosi hyvin maustettu ja virkistävä yllätys.

Osa maisterikoululaisista kävi maanantaina syömässä Baklazhan-nimisessä ravintolassa, jonka nimi tarkoittaa munakoisoa. Mulla ja Andersilla on tapana treffata kerran viikossa, käydään yleensä syömässä. Ehdotin siis tiistai-illallisen paikaksi Baklazhania, koska maisterikoululaiset sitä olivat kehuneet.

Anders plus armenialainen olut, joka ei maistunut miltään.

Myönnän. Kärsin khachapuri-riippuvaisuudesta. En voi liikaa korostaa
kyseisen ruokalajin herkullisuutta. 

Pääruoaksi söin munakoisoruokaa, jossa oli ihan riittämiin juustoa.
Kun näitä ruokakuvia katsoo, voi huomata, että syön aika paljon
juustoa. :D Taustalla Andersin perunat.

Baklazhanissa ei meidän lisäksi ollut kuin pari muuta asiakasta. Siksi pitääkin ihailla sitä taitoa, miten ravintolassa onnistuttiin tuomaan ruokalajit eri aikaan. Anders otti pääruoaksi shaslikin ja sen kaveriksi lohkoperunat. (Usein Venäjällä pääruoalle tilataan erikseen garnir eli lisuke.)

Khachapurin jälkeen ensimmäisenä pöytään tuotiin perunat. Siitä meni ehkä 10 minsaa ja mä sain ruokani. Sen jälkeen meni vielä ehkä 20 minuuttia, että Anders sai shaslikkinsa. Eli perunat olivat seisseet odottamassa puoli tuntia ja ne olivat jo kylmiä.

Tarjoilija yllätti huomaavaisuudellaan ja kysyi, lämmitetäänkö perunat.  Hän kävi ne sitten lämmittämässä, todennäköisesti mikrossa. En ymmärrä sitä logiikkaa. Miksi ihmeessä piti tehdä perunat valmiiksi, jos pääruoassa kestää vielä puoli tuntia?

Ravintolassa oli avogrilli, jossa shahlikit paistettiin.

Tänään olin aamulla mediakielen luennolla, mutta sen jälkeinen kielioppitunti oli peruttu. Olin salaa siitä vähän onnellinen, koska mulla on ollut kauheasti kaikkea tekemistä. Saan huomenna vieraan Suomesta ja olen järjestellyt asioita. Tein pariin ravintolaan pöytävaraukset perjantaille ja lauantaille. Lisäksi hommasin vierailijan kulkuluvan asuntolaan.

Kulkulupaa hommatessa pääsin tapaamaan asuntolan esimiestä, noin kuusikymppistä miestä. Kävin ensin administrator-naisen luona kysymässä kulkulupaa, mutta hän valisti, että vain asuntolan esimies voi myöntää kulkuluvan vierailijoille. Esimies puolestaan neuvoi, että mun pitää hakea lappunen vartioilta, täyttää se ja palauttaa hänelle, jotta hän voi allekirjoittaa lomakkeen.

En oikein ymmärtänyt, mitä kaikkea lappuun pitää täyttää ja sekoilin oikein urakalla. Onneksi alakerran vartijat olivat ystävällisiä ja auttoivat. Vartiointihommissa sattui myös olemaan kirves-Valeri. Hän hymyilee nykyisin mulle aika huvittuneesti. ;) No kulkulupa järjestyi aika helposti, mutta vähän kyllä nolotti se sekoilu ja sönkkääminen.

Seuraaville päiville olen suunnitellut aika tiiviin turistikattauksen Moskovasta. Palailen asiaan ehkäpä vasta ensi viikolla!