Himoille periksi

Tervehdys taas!

Tässä hieman tunnelmia Moskovan hunajamessuilta.

Hunajamessuilla riitti näytteilleasettajia.

Erilaisia makuja sai vapaasti maistella.

Alexandra oli kuullut messuista kämppäkaveriltaan ja lähdimme kiertelemään messuille. Messut olivat aivan Moskovan keskustassa, Manezhin messukeskuksessa. Tapahtuma alkoi jo viime perjantaina ja se loppuu huomenna keskiviikkona.

Hunajakojujen määrä yllätti - tapahtumassa on 400 näytteilleasettajaa eri puolilta Venäjää.

Maistelin erilaisia hunajia muutamalla kojulla, mutta rajansa kaikella. Ostin pienen purnukan, koska myyjä oli niin mukava. Vajaat puolisen kiloa maksoi viitisen euroa - halpaa vai kallista, ei aavistustakaan. :) Alexandra innostui hieman enemmän ja osti kolme purkillista.

Aika montaa eri makua tuli maistettua.

Hunajamessuilla myös joku mies lähestyi mua. Otin valokuvia ja se tyyppi vieressä ihmetteli ja kysyi sitten, kuvaanko hintoja. -No en kuvaa, vaan kuvaan hunajaa! Seuraava kysymys oli "Miksi puhut venäjää?" -Koska olen Venäjällä!?!? Siihen se sitten jäi roikkumaan ja tunki käyntikorttinsa mulle. Pyysi soittelemaan, voitaisiin kuulemma mennä teatteriin yhdessä. :D

Kaupankäyntiä.

Hunajamessuilta suuntasin tapaamaan ystävääni Mariaa. Menimme kahvilaan, joka oli hieman nukkavierun oloinen mutta ehdottoman sympaattinen paikka. Hämmentävää, että nuhjuisen oloisessa kahvilassa kakut tarjoiltiin älyttömän hienosti.

Maria ja sitruunakakku.

Mun juustokakku, vadelmasorbetti ja vadelma.

Marian kanssa puhuimme  venäläisten uskonnollisuudesta. Teemaa käsiteltiin aiemmin päivällä sosiologian luennolla. Luennoitsija kertoi, että Venäjällä etenkin nuoret käyvät nykyään paljon kirkossa. Asia alkoi kiinnostaa ja kysyinkin Marian näkemystä asiasta. Hän myönsi, että kirkossa käyminen ja omasta hengellisyydestä puhuminen on nykyään trendikästä.

Keskustelimme myös Suomen ja Venäjän epäkohdista, muun muassa vanhustenhuollon puutteista. Marian mukaan harvat vanhukset asuvat Venäjällä vanhustentaloissa. Se on viimeinen vaihtoehto. Venäjällä on häpeä, jos lapset eivät ota vanhempiaan luokseen asumaan silloin, kun vanhemmat eivät enää pärjää yksin.

Lopuksi vielä pari kuvaa eilisen ruokakauppareissun saldosta.

Lankeamus.

Kauppareissulta tarttui mukaan kaksi paria kenkiä. Ylemmässä kuvassa on bilekengät, alemmassa kuvassa arkikäyttöön sopivat kevätkengät. Yritin valita, mutta en voinut. Sen sijaan mielessä vilisi hulluna perusteluita siitä, miksi ehdottomasti tarvitsen molemmat parit.

Hintaa 800 ruplaa eli parikymmentä euroa pari. Ei noita laadulla ole pilattu, mutta eiköhän noi mun vaihtoajan ainakin kestä.

Käytännölliset järkevän ihmisen kevätkengät.