Kostroma

Kostroman keskusaukio, skavarotka, eli paistinpannu.

Kostroman keskustaa.

Tarina viikonlopun reissailuista jatkuu. Lauantaina lähdimme Rostov Velikiistä eteenpäin, mutta kohteesta ei ollut tietoa. Jahkailun ja sekoilun jälkeen suuntasimme bussilla pohjoiseen Jaroslaviin.

Köröttelimme parisen tuntia ja matkan aikana arvoimme jatkosuunnitelmia. Lopulta päätimme jatkaa Jaroslavista vielä 80 kilometriä pohjoiseen Kostromaan. En ollut ikinä kuullutkaan kaupungista, joten minkäänlaisia ennakko-odotuksia ei ollut.

Bussiasemalla oli minibussien sisäänheittäjä ja päädyimme jatkamaan matkaa bussin sijasta taksilla - hieman bussia kalliimpaa mutta nopeampaa.

Kahvila Kostroman keskustassa.

Taksimatka sujui mukavasti, kuski rupatteli ja ajoi aika rauhallisesti. Osasyy saattoi olla se, että Alexandra kertoi matkan alussa kuskille pelkäävänsä autossa. Vältyimme siis hulluilta ohituksilta.

Luulimme koko ajan matkaavamme pikkukaupunkiin ja venäläisittäin Kostroma sitä onkin. Suomen mittakaavassa se on kuitenkin iso, asukkaita on 270 000. Kaupunki sijaitsee Volga-joen rannalla, noin 350 kilometriä Moskovasta koilliseen.

Meillä ei ollut majapaikkaa varattuna, vaan ajattelimme käydä eri paikoissa kysymässä hintoja. Kaupungin suuruus ja välimatkat kuitenkin yllättivät. Harhailtiin keskustassa lumisateessa ja oltiin aika väsyneitä. Mun kengät olivat jo aikaa sitten kastuneet, samoin sukat. Olo oli hivenen nihkeä.

Hotelli Volga oli retro. Huoneesta oli näköala Volgalle.

Päädyttiin hotelli Volgaan, josta on näköala Volga-joelle. Ei jaksettu alkaa etsiä halpoja hostelleja, koska ei ollut mitään takuuta, että sellaisia löydettäisiin. Maksettiin siis 1250 ruplaa eli 32 euroa per henkilö yöpymisestä. Hintaan sisältyi myös aamupala seisovasta pöydästä.

Huoneessa kaikki oli rusehtavaa. Huomaa myös retropuhelin.

Oltiin onnellisia, että löydettiin yösija. 

Hotellilta lähdettiin sitten etsimään ruokapaikkaa. Loppujen lopuksi lyhyestä kävelystä tuli pitkä tarpominen lumisohjossa. Kello oli jo kymmenen, kun päästiin ravintolaan. Syötiin hyvin (katso edellinen ravintolapostaus) ja juotiin oluet. Sen jälkeen oltiinkin aika valmiita nukkumaan.

Pablo halusi vielä juoda olutta, koska oli lauantai. Poikettiin siis kaupassa ja ostettiin kaksi tölkkiä kaljaa - puolikas per henkilö. Ihan sopiva määrä. Lisäksi ostettiin sipsejä, jotka olivat suolakurkun makuisia. Aika ällöä, mutta kyllä siihen makuun nopeasti tottui. :)

Tunnelmallinen sisustus.

Ruokaa odotellessa.

Venäjällä ei muuten tarvitse olla kohtelias ja odottaa, että kaikki saavat lämpimän ruoan eteensä. Kannattaa vaan suosiolla alkaa syödä heti, kun ruoka on tuotu naaman eteen, koska yleensä pääruoat tulevat seurueen ihmisille eri aikaan. Kohtelias Alexandra haluaisi yleensä odottaa, että kaikki saavat ruoan. Olen koittanut takoa hänen päähänsä, että Venäjällä odottaminen ei ole järkevää, jos ei halua syödä kylmää ruokaa. :)

Näkymä hotellin ravintolan ikkunasta.

Edelleen näkymiä ravintolasta. 

Volgan ylittävä silta. Joki yllätti leveydellään.

Turistikompleksi Volga on rakennettu vuonna 1977. 

Sunnuntaina aamupäivällä aloin sitten selvittää, miten pääsen takaisin Moskovaan. Vaihtoehdot eivät olleet kovinkaan lupaavat. Bussi lähtisi kello 16 ja matka kestäisi 8 tuntia. Juna lähtisi kello 23, mutta saapuisin Moskovaan yöllä, enkä pääsisi sisään asuntolaan ennen aamukuutta.

Olin henkisesti valmistautunut 8 tunnin bussimatkaan. Asemalla kuitenkin selvisi, että yksi bussi lähtee kello 13 ja matka kestää vain 5,5 tuntia. Päädyin siis siihen ja olin helpottunut.

Katunäkymää Kostromassa.

Jenni, Alexandra ja Pablo Kostroman bussiasemalla. Alexandra ja Pablo
jatkoivat vielä matkaa toiseen kaupunkiin.
Minä ja Jenni suuntasimme Moskovaan.

Tyttöjen yhteiskuva.

Kostroman bussiasemalla.

Ennen bussian lähtöä mulla ja Jennilla oli 1,5 tuntia aikaa Kostromassa. Lähdimme marshrutkalla eli minibussilla pyörähtämään keskustassa. Automatka maksoi 10 ruplaa eli oli käytännössä ilmainen.

Sunnuntaina vietettiin maslenitsaa eli laskiaista ja keskustassa oli paljon ihmisiä juhlimassa. Maslenitsaan kuuluu etenkin blinien syöminen.

Maslenitsan juhlintaa keskusaukiolla.

Aukiolla myytiin shaslikkeja eli lihavartaita. 

Symppikset nuoret esittivät maslenitsa-näytelmää.

Keskimmäinen nainen oli kevään tuoja, joka ajoi pois talven. 

Yhteiskuva. Minä ja miliisit. ;)

Jenni shoppaili matkamuistoja. Hintataso oli edullinen. 

Torilta ostettiin vielä piirakoita evääksi ja sitten kohti bussiasemaa.

Melkein missattiin meidän bussi, koska odoteltiin isoa bussia ja seistiin ihan väärässä jonossa. Meidän kulkuneuvo olikin minibussi, jossa kyllä luki Moskova. Noin kolmea minuuttia ennen lähtöä Jenni huomasi sen Moskova-kyltin ja päästiin siis oikeaan bussiin.

Kostroman bussiasemalla lähdössä Moskovaan.

Reissusta jäi hyvä fiilis. Toisaalta olisi voinut suunnitella vähän tarkemmin, koska nyt Kostromasta ei jäänyt kovinkaan selkeää kuvaa. Näimme vähän keskustaa, mutta aika loppui kesken. Toisaalta oli kuitenkin rentouttavaa seikkailla ilman tarkkoja suunnitelmia. :)