Karoliina goes tubing

Leena jonottaa rinteeseen.

Sunnuntaina lähdin Leenan kanssa Novo-Peredelkinon laskettelukeskukseen Moskovan laitamille. Menimme ensin metrolla punaisen linjan päähän Jugo-Zapadnajalle ja sieltä pikkubussilla laskettelukeskukseen. Bussimatka kesti puolisen tuntia ja pysäkiltä oli noin kilometrin kävelymatka laskettelukeskukseen.

Leena ehdotti, että kokeilisimme tubingia. Tubing on mäenlaskua isolla ilmarenkaalla. Suhtauduin ehdotukseen pienellä varauksella, koska kova vauhti ja isot alamäet eivät ole mun lempijuttuja. Loppujen lopuksi tubing olikin juuri sopiva laji mulle, koska siinä saa vaan istua renkaassa eikä kaatumisvaaraa ole. :)

Vuokrattiin renkaat tunniksi ja se maksoi 450 ruplaa per rengas. Euroina siis noin 11,5 euroa. Hintaan sisältyi hissi, eli mielestäni ihan sopiva hinta.

Jonossa. Pian pääsen hissiin.

Hississä köröttelen turvallisesti kohti korkeuksia.

Homma toimi varsin yksinkertaisesti. Hissivastaava kiinnitti köyden vaijeriin ja sitten vain istumaan renkaaseen ja tiukasti kahvoista kiinni. Ylöspäin mennessä ehti ihailla maisemia. Ylhäällä köysi irtosi itsestään vaijerista ja köysi piti napata syliin. Sitten taas kahvoista kiinni ja alas mentiin ja lujaa.

Yksi lasku kesti 15-20 sekuntia. Ekan laskun aikana pidin silmät kiinni ja kiljuin, mutta aika nopeasti uskalsin jo pitää silmiä aukia. Rengas pyöri villisti ja mun mielestä oli mäenlasku oli jännittävää ja vauhdikasta.

Aurinko paistoi pilvien takaa.

Turvallisesti alhaalla.

Laskettelukeskuksessa oli väkeä aika vähän, eikä tubing-hissinkään jono ollut pitkä. Tunnin aikana ehdimme laskea varmaan parisenkymmentä kertaa. Oli älyttömän hauskaa!

Osa ajasta meni videoiden kuvaamiseen. Yritän saada pari videota ladattua blogiin lähiaikoina. Nettini on kuitenkin hidas ja epäluotettava, joten en voi luvata mitään.

Leena nauttii adrenaliinista.

Tunnin jälkeen olin jo ihan jäässä.

Tubingin jälkeen seuraava etappi oli Park Kulturyn lähellä sijaitseva georgialainen ravintola Genatsvale. Ravintolassa on kaksi puolta, karvahattu- ja vip-puoli. Leena epäili, ettei häntä toppahousuissa päästetä vip-puolelle, mutta epäilykset osoittautuvat turhiksi.

Meille jäi vähän hämäräksi, miksi se vip-puoli on vip, jos sinne tavallisetkin pulliaiset pääsevät. Ilmeisesti ruokalista ja hinnat ovat kuitenkin samat kummallakin puolella.

Ravintolan edustalla.

Khachapuria. Pure love!

Genatsvalen ruoka oli älyttömän hyvää. En voi edes sanoin kuvailla! Söin Adzapsandali-nimistä kasvismuhennosta ja khachapurin, jossa oli kananmunaa ja juustoa. Leenalta sain vielä maistaa paistettua juustoa, joka sekin oli superhyvää.

Mun ruoat maksoivat tippeineen ja ruokajuomineen noin 800 ruplaa eli parikymmentä euroa. Ruoka oli ehdottomasti hintansa arvoista.

Leena ja shaslik.

Ravintolassa kurkin hieman epäkohteliaasti vieraisiin pöytiin, etenkin yhteen. Ensin huomioni vei valtaisa ruusukimppu. Pitkävartisia ruusuja oli varmasti viisikymmentä ja ne olivat tulipunaisia. Pöydässä oli seurue, miehiä ja yksi vanhempi nainen. Erikoista oli se, että yhdellä miehistä oli vyöllä ase. Toinen tyyppi taas vaikutti joltain henkivartijalta. Tuli vähän sellaisia mafiafiiliksiä kyseisestä seurueesta.

Kun olimme lähdössä, yksi miehistä kysyi, mistä olemme kotoisin.  (Puhuimme siis ravintolassa suomea.) Seuraavaksi hän uteli, olemme käyneet Kaukasuksella. Hän oli  lähdössä sinne käymään ja etsiskeli vaimoa. Kuulemma hän olisi voinut ottaa meidät molemmat. Kieltäydyimme kosinnasta kohteliaasti. ;)