Iloa vanhuuteen

Moi!

Muistatteko, että kävin huhtikuussa matkalla Arkhangelin alueella? Lupasin kirjoitella aiheesta enemmän, kunhan matkan syy eli itse lehtijuttu ilmestyy. Reportaasi julkaistiin tänään Satakunnan Kansan Sunnuntai-liitteessä, joten postaanpa nyt vihdoinkin tänne tunnelmia matkasta.

Alla ja Nastja sekä kasa tuliaisia. Laatikoittain konvehteja,
pari kassia pehmoleluja ja kassillinen matkaradioita. 

Nina, Polina ja Marina odottelevat kyytiä. 

Matkasimme kohteeseen Kargopol-2:n vanhainkodin pakettiautolla.

Ystäväni Leenan kautta sain tietää Старость в радость -järjestöstä. Leenan kanssa käänsimme järjestön nimen Iloa vanhuuteen -nimiseksi. Moskovalainen Lisa perusti järjestön vuonna 2007. Hän oli vieraillut eräässä vanhainkodissa ja huomannut, että siellä asuu paljon yksinäisiä vanhuksia.

Aivan aluksi Lisa keräsi porukan nuoria, jotka kävivät vanhainkodissa pitämässä seuraa vanhuksille ja laulamassa lauluja. Sitten Lisa keksi, että vanhuksille voisi etsiä kirjekavereita. Sana levisi puskaradion ja netin kautta, ja vapaaehtoiset nuoret ilmoittautuivat kirjekavereiksi. Muutamassa vuodessa toiminta on kasvanut hurjasti. Nykyään vapaaehtoiset reissaavat yli 70 vanhainkodissa ja jo yli 1000 vanhuksella on kirjeystävä.


Tärkein osa vapaaehtoistyötä on juuri seuran pitäminen mummoille ja papoille. Kantavana ajatuksena on se, ettei kukaan vanhus tuntisi oloaan hyljeksityksi. 

Alla koordinoi kirjeenvaihtoa. Hän kyselee vanhainkodeissa, ketkä
ovat vailla kirjekaveria ja ketkä tahtovat kirjekaverin.

Alla otti kirjekaveria vaillaolevista valokuvia. Tiedot julkaistaan
järjestön nettisivuilla. 

Lisa on todellakin antautunut vapaaehtoistyölle ja hän taitaa uhrata sille suurimman osan vapaa-ajastaan. Hän järjestää matkat, hankkii lahjoituksia ja ostaa niistä saaduilla rahoilla tuliaisia ja tarpeellisia asioita vanhainkoteihin. Järjestö toimittaa vanhainkoteihin etenkin vaippoja, koska vanhainkotien budjeteista on varattu liian vähän rahaa vaippoihin. Vanhainkodeissa on pula monesta muustakin asiasta. Eläkkeet ovat Venäjällä pienet ja avustukset tulevat monelle vanhukselle tarpeeseen.

Osa varoista kuluu tuliaisiin. Konserttien lopuksi kaikki saavat lahjan, yleensä makeisia. Seuran lisäksi lahjatkin tuntuivat olevan tosi tärkeä juttu vanhainkotien asukkaille. Vapaaehtoisten vierailu on kuin joulu.

Helppoa Lisan arki ei varmasti ole. Rahat ovat koko ajan loppu, mutta halu auttaa on valtava. Lahjoituksia tulee pääasiassa yksityisiltä ihmisiltä, ja summat vaihtelevat muutamasta eurosta yli tuhanteen euroon.

Vapaaehtoiset käyvät säännöllisesti, muutaman kuukauden välein, vanhainkodeissa.
Mummoille ja papoille jaetaan edellisen vierailun aikana otettuja valokuvia.

Alla ja järjestön perustaja Lisa viihdyttävät yleisöä.

Meidän matkakohde oli siis Arkhangelin oblastin eli alueen eteläosassa. Matkustettiin Moskovasta yöjunalla noin 14 tunnin matka erääseen pikkukaupunkiin ja sieltä vanhainkodin pakettiautolla reilun 20 minuutin matka Kargopol-2:n kylään. Toinen etappi oli Solginskin kylä noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Kargopol-2:sta.

Tiet olivat erittäin huonossa kunnossa. Minä pääsin Ninan ja kuskin kanssa auton hyttiin istumaan, mutta muut istuivat pakettiauton lattialla. Kuvitelkaa sitä pomppimista, kun körötetään kolme tuntia kuoppaista tietä. Illalla sitten taas junaan ja yöjunalla takaisin Moskovaan. Reissumme oli lyhyt reissu. Toisinaan vapaaehtoiset tekevät kolmen päivän reissuja, joiden aikana he käyvät kahdeksassa vanhainkodissa.

Yleisö seuraa tarkasti esitystä.

Halukkaat pääsivät tanssimaan. Vapaaehtoiset Nina ja Kirill tanssittivat.

Haastattelin pariskuntaa, Ivania ja Mariaa. He olivat tavanneet
ja ystävystyneet vanhainkodissa. Naimisissa he olivat olleet jo 12 vuotta.

Kargopol-2:n ja Solginskin vanhainkodit olivat kohtuullisen hyväkuntoisia ja viihtyisiä. Päivän visiitin perusteella on vaikea sanota mitään yleistä Venäjän vanhustenhuollon tasosta. Tietysti siisteys ja rakennusten kunto ovat eri tasoa kuin Suomessa mutta niinhän se on kaikkialla - esimerkiksi mun asuntolassa ja yliopistossa. Olin kuitenkin yllättänyt siitä, että olosuhteet olivat varsin hyvät.

Ankeimmat olot olivat Kargopol-2:n vuodeosastolla. Siellä on asukkaita, jotka eivät ole aikoihin poistuneet sängyistään. Vuodeosaston huoneet olivat myös ahtaita, ja yhdessä huoneessa oli neljä asukasta. Vapaaehtoisten mukaan Venäjän vanhainkodeissa on usein liian vähän henkilökuntaa. Tällä osastolla järjestön lahjoittamat vaipat tulevat tarpeeseen.

Mummoja Solginskin vanhainkodissa.

Saippuakuplia. Vanhainkotien asukkaat tykkäsivät
osallistua leikkeihin.

Lopuksi pompoteltiin ilmapalloja.

Vapaaehtoisjärjestön avustusmatka oli kiinnostava juttuaihe, ja se koskettaa varmasti monia Suomessakin. Samanlaisia ongelmiahan on Suomessakin. Vanhainkodeissa on paljon yksinäisiä vanhuksia, jotka kaipaavat seuraa ja hoitohenkilökuntaa on liian vähän. Perinteisestihän Venäjää pidetään varsin yhteisöllisenä maana, ja totta onkin, että monesti isovanhemmat asuvat lastensa kanssa. Kaikilla tämä ei ole mahdollista ja Venäjälläkin on paljon yksinäisiä vanhuksia. Jutussa en halunnut yleistää - kaikilla on omat yksilölliset syynsä siihen, miksi he ovat yksinäisiä. Yhdeltä on mies ja lapset kuolleet, toisen sukulaiset asuvat satojen kilometrin päässä.

Oli hienoa nähdä, miten vapaaehtoiset niin pyyteettömästi haluavat tuoda iloa vanhainkotien asukkaiden elämään. Monet vapaaehtoisista ovat opiskelijoita ja vähillä rahoillaan he matkustavat pitkienkin matkojen päähän vanhainkoteihin.

Juttelin myös monien mummojen ja pappojen kanssa ja kovin he olivat iloisia siitä, että nuoret käyvät heitä tapaamassa. Nimensä mukaisesti tärkeintä järjestön toiminnassa on ilo ja myönteisyys. Matka oli hyvin tunteikas. Mummoja olisi vain halunnut rutistaa.

Matkan aikana huomasi taas kerran sen, että eivät vanhukset (tai ihmiset ylipäätään) niin kovin erilaisia ole Suomessa tai Venäjällä. Monet yksinäiset ihmiset kaipaavat juttuseuraa, niin yksinkertaista se on.

Juttuni on viikon ajan luettavissa tästä linkistä. (Huom. Kun jutun klikkaa luettavaksi tekstimuotoon, boldatut nimet jostain syystä katoavat. Älkää siis ihmetelkö, jos tekstistä tuntuu puuttuvan jotakin. :) )

Iloa vanhuuteen -järjestöstä voi lukea järjestön nettisivuilta www.starikam.ru. Sivut ovat venäjäksi.